PARIS, MON AMOUR PT. 3

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti Pariisissa asua vuokra-asunnossa, mutta viime metreillä suunnitelmiin tulikin muutos ja päädyimme yöpymään tylsään ketjuhotelliin. Tylsä ketjuhotelli toimi kuitenkin muuten ihan ok, mutta silmissä siintäneet aamuvisiitit kulmaleipomoon täytyi jättää väliin.

Sunnuntain ohjelmassa oli pakollisen aamiaisosuuden jälkeen Bastillen ruokatori. Uuh.

Ainekset sunnuntaipäivälliseen olisivat helpolla löytyneet torilta.
Se mikä ei ollut niin helppoa löytää, oli sunnuntaina auki oleva ravintola Pariisista.

Ainakin kaikki ne paikat, joihin olisin halunnut päästä, olivat sunnuntait säpissä. Mutta sitten törmäsin Terroir Parisieniin.

Yannick Alléno on mies, joka pyöritti Pariisin Le Meuricen haute cuisine -keittiötä kolmen tähden edestä. Viime vuonna hän avasi Terroir Parisien -bistron, joka onneksemme on auki viikon seitsemänä päivänä.

Ennakkoon varaamamme pöydän saimme pienen odotuksen jälkeen, mutta tuoleja jouduimme vielä toisen puolituntisen odottamaan. Sinänsä ok, baaritiskin ääressä oli kiva siemailla valkoviiniä ja katsella ranskalaisia ruokaihmisiä, jotka änkivät lounaalle ravintolan täydeltä samassa rakennuksessa pidettäviltä Omnivore-ruokafestareilta.

Sangen kohtuuhintaisten ruokien raaka-aineista kaksi kolmasosaa tulee Pariisista ja lähitienoolta, Île de France -alueelta. Paikallista ruokaa, klassikkoannoksia, ilman mitään ylimääräistä. Tosi tosi hyvää.

Vitriinistä valitut jälkkärit olivat myös reissun parhaat.

Jos olisin lähiaikoina suuntaamassa takaisin ja yöpyisin hotellissa ja budjetti olisi rajattu, buukkaisin huoneen varmaankin täältä. Ihana Pariisi.

FIN-ENG: 
Paris restaurants with Sunday opening aren't too easy to find. Glad I found the Terroir Parisien, a perfect combination of Île de France produced ingredients, excellent food by a three-star chef-owner and true bistro pricing. 
However, from the Bastille food market we could have easily gotten everything for a great Sunday supper as well. 


MARCHÉ BASTILLE (to- ja su-aamut)
Boulevard Richard Lenoir
75011 Paris

TERROIR PARISIEN
20 rue Saint-Victor
75005 Paris

PARIS, MON AMOUR PT. 2

Ekaan kokonaiseen päivään startattiin aamiaisella Merci-konseptikaupan kahvilassa. Used Book Cafésta oli siirtymä päivän agendan, eli shoppaamisen pariin sangen helppo. Kolmikerroksisesta Mercistä olisi voinut napata mukaansa yhtä sun toista, mutta onneksi norjalaisella halpalentoyhtiöllä ollaan aika tiukkana mukaan mahtuvan tavaramäärän suhteen.

Ravintolallisesta vinkkelistä päättyi tähän kuitenkin kyseisen päivän onnistunut osuus: Lounas oli mitä oli, ei mikään napakymppi. Iltapäivädrinksuille päädyttiin maailman tylsimpään paikkaan ja iltakaan ei ihan natsannut, ruokansa puolesta. Miljöönsä kylläkin.

Noin 16 vuotta sitten noustiin samalla jengillä Eiffelin eteläisen pilarin hissillä tornin tokaan kerrokseen, Le Jules Verne -ravintolaan. Tuon illan päätteeksi olimme sangen tyytyväinen perhe: Ruoka oli ollut taivaallista, palvelu ennenkokemattoman hyvää ja kokemusta ei ainakaan pahentanut illallisen jälkeinen visiitti tornin huipulle ravintolan omalla hissillä, hovimestarin eskorteeraamana.

Kun nyt tismalleen samalla kokoonpanolla palasimme mestoille, päätimme uusia tuon mieleenpainuneen illan.

Eiffel-torni on maaginen, edelleen. Varsinkin pimeällä. Mutta ravintolakokemus ei päässyt ihan samalle tasolle: Työhönsä leipiintyneen oloinen henkilökunta, annoksiaan haarukalla tökkivät jenkkituristit viereisissä pöydissä, totaalisen vau-efektitön ruoka. Ja kaupan päälle ei edes päästy privaattihissillä Pariisin huipulle.
Jos olisin Michelin-ukko, riisuisin tähden kipinkapin tältä Alain Ducassen överihinnoitellulta turistiansalta.

Mutta on se Eiffel rakenteineen vaan ihmeellinen. Kaupungin valoja 125 metrin korkeudesta katsellen ja vieläpä hyvässä seurassa, ei ilta siltikään voi olla muuta kuin onnistunut.

FIN-ENG:
Merci concept store was even better I had expected. Le Jules Verne, kind of vice versa. The restaurant on the second floor of the Eiffel Tour was good, 16 years ago.


MERCI
111 Boulevard Beaumarchais
75003 Paris

JULES VERNE
Tour Eiffel
75007 Paris

PARIS, MON AMOUR PT. 1

Jokunen viikko sitten vietin pitkän ja ihanan viikonlopun Pariisissa perheeni kanssa, alkuperäisperheeni nimittäin. Lapset ja lasten isän dumppasin kotiin ja lentelin onnellisena matkoihini vanhempieni ja siskojeni kanssa. Edellisestä citylomasta samalla kokoonpanolla oli vierähtänyt jo reilu kymmenen vuotta, joten jo oli aikakin.

Matkaseureeni oli sama, jonka kanssa olen itse asiassa varmaan edelleen suurimman osan matkoistani matkustanut. Ja aina on tykätty syödä hyvin.

Tulopäivän lounaspaikaksi olin etukäteen bongannut pari pientä ja mielenkiintoiselta vaikuttavaa ravintolaa kävelymatkan päästä hotelliltamme. Tähtäsimme L'Office nimiseen paikkaan, joka oli juuri saanut Bib Gourmand -maininnan, mutta päädyimme kuitenkin ensin vastaan tulleeseen, saman (söpön) omistajan uudempaan bistroon, Le Richeriin. Ja niin alkoi tämän reissun hyvin syöminen.

Kahvila, baari, bistro, auki aamusta yöhön, seitsemän päivää viikossa. Pöytävarauksia ei oteta, itseasiassa ravintolalla ei ole edes puhelinnumeroa.

Päivän koko lounaslista taidettiin syödä pöydässämme läpi: Ruoka oli todella hyvää, mutkatonta, annokset kauniita.

 Ja sanoinko jo, että se omistaja oli söpö?

Lounaan jälkeen reippailtiin pitkin kaupunkia, osa kävellen, osa lentäen.

Käytiin ostamassa krääsää Centre Pompidoun museokaupasta. Ja katsastettiinpa samalla Eileen Gray -näyttelykin.
Sitten Marais'n läpi hotlalle ja jalat hetkeksi kohti kattoa.

Uusin jaloin siirryttiin illallisravintolaamme Le Chateaubriandiin. Nuorehkon baskin, Inaki Aizpitarten (ei ihan huonon näköinen muuten hänkään) luotsaama keittiö on pitänyt Chateaubriandin neljättä vuotta maailman 50 parhaan ravintolan joukossa, aika lähellä kärkeä.

Menu on kiinteä ja viinit otetaan joko pakettina tai listalta. Varauksia otetaan vain ensimmäiseen kattaukseen, joka alkaa klo 19.30 ja siihenkään varauksen saaminen ei ole ihan helppoa. Meillä kuitenkin onneksi natsasi. Toka kattaus alkaa sitä mukaa kun jokin pöydistä vapautuu, eli aika myöhään. Jengiä saapui ahtaan baaritiskin ympärille tulojärjestyksessä jaettavia pöytiä jonottamaan ehkä yhdeksästä, puoli kymmenestä eteenpäin. Tovin saivat venata. (Vink vink, kadun toisella puolella sijaitsee saman omistajan Le Dauphin, viinibaariksi tituleerattu ravintola.)

Chateaubriand edustaa pariisilaista neo-bistroa parhaimmillaan: ruoka on jotenkin aika ronskia, mutta äärimmäisen innovatiivista ja modernia, ilmapiiri hyvinkin kasuaali. Näyttää bistrolta ja tuntuu bistrolta, mutta ruoka on vaan laitetumpaa ja kokonaisuus kaikessa rentoudessaan mietitympää.

Amuse boucheja tarjoiltiin liuta, niiden lisäksi alku- ja pääruuat, sekä vaihtoehtoisesti juustot tai jälkkärit. Jokunen monista pienistä annoksista meni vähän yli ymmärrykseni, mutta ruoka oli äärimmäisen mielenkiintoista. Lisäksi Chateaubriandin fiilistä ei voita mikään, ilta oli ihana, eikä vain seurasta johtuen. Ihan kuin Pariisissa.

FIN-ENG:
First day of our trip to Paris some weeks back. It was a good day, with Le Richer for lunch and Le Chateaubriand for dinner.


LE RICHER
2, rue Richer
75009 Paris

L'OFFICE
3, rue Richer
75009 Paris
Tel. +33 1 4770 6731

LE CHATEAUBRIAND
129, Avenue de Parmentier
75011 Paris
Tel. +33 1 4357 4595

LE DAUPHIN
131, Avenue de Parmentier
75011 Paris