20 helmikuuta, 2014

MOIDO!


Eräs pikkusiskoni lastenhoitaja tapasi aina meille tullessaan huutaa heleällä äänellä, ehkä hienoisella jyväskyläläisellä korostuksella, ”Moido!”. Mielestäni se on vielä tänäkin päivänä hupaisaa, koska eihän ”Moido!” sanota kuin vasta lähtiessä.

Nyt on kuitenkin tullut aika sanoa ”Moido!” ja tässä viittaan nyt siis siihen lähtemiseen.

Jauhot suussa hiljenee, mutta minä en. Uusi blogini, Food from Hel, on korkattu jo jokunen viikko sitten. Luvassa vähän vähemmän leipomista ja vähän enemmän ruokaa, Ruoka-Helsinkiä ja Helsinki-ravintoloita. Mutta tällä kertaa englanniksi. Täytyyhän sitä ihmisellä elämässä haasteita olla.

Kiitos kaikille Jauhot suussa -ystäville, arvostan.

06 helmikuuta, 2014

BROOKIES


Jäin tällä viikolla flunssajyrän alle. Iltapäivällä lähti lento Berliiniin, mutta ilman minua. Poskiontelot olisivat varmaan räjähtäneet jos olisin hypännyt koneeseen. Vaikken viikonloppumatkalle päässytkään, niin tolpillani olen silti tänään ollut. Säälin pientä itseäni, niin kamalalta näytin peilissä. Ruokahalukin on ollut hautautuneena johonkin kuumelääkkeiden alle ja siitäkään mitä olen syönyt, en ole juuri mitään maistanut.

Mutta nyt iski säälinälkä, himo, jotain överiä oli pakko saada jotta selviäisin.
Siispä hakeuduin amerikkalaisen unelman, Bakerellan, sivulle ja löysin ohjeen josta muokkasin ao. herkut. Olivat juuri riittävän överiä. Selviän.

BROWNIES + COOKIES = BROOKIES

150g pehmeää voita
300g hienoa ruokosokeria
3 munaa
300g suklaata (itselläni oli 50/50 maitosuklaata ja tummaa)
6 dl jauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
hippu suolaa
  1. Sekoita pehmeä voi ja sokeri keskenään.
  2. Lisää munat yksi kerrallaan ja välissä sekoittaen.
  3. Sekoita joukkoon pieneksi pilkotut suklaat.
  4. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kaada joukkoon. Sekoita tasaiseksi.
  5. Peitä uunipelti leivinpaperilla ja levitä sen päälle taikina. Ei tarvitse ulottua kulmasta kulmaan.
  6. Paista 175 °C:ssa n. 25 min.

22 tammikuuta, 2014

BAKE & GO


Leivoin ennen joulua lähes parikymmentä mallas-/saaristolaisleipää. Osa meni omaan käyttöön, jokunen sukulaisille ja iso kasa sellofaanein ja silkkinauharusetein pimpattuna koulun myyjäisiin. Matkan varrella hieman jalostelin käyttämääni reseptiä ja viimeisiin olin jo hyvinkin tyytyväinen. Paras leivistä on kuitenkin kuvassa yllä, resepti alla.


Laihian Mallas lähetti testattavaksi Mallasmestarin saaristolaisleipä -pakkauksen, jossa valmiiseen jauhoseokseen sekoitetaan mukana tuleva kuivahiiva sekä 2,5 dl nestettä: vettä, omena- tai aplarimehua tai piimää. Kamat sekaisin, taikina lootasta löytyvään pahviseen paistovuokaan, kohotus, uuniin.


Päätin toteuttaa testikierroksen vieläpä saaristolaisleipä for dummies -tekniikalla, eli oikoen kaiken mahdollisen: Nesteenä käytin vettä, pahvivuoan voitelun jätin väliin, enkä todellakaan valellut pintaa siirappiseoksella. Lopputulos superhyvä.
Jos nyt väkisin jotain kritiikkiä tulee keksiä, niin paistovuoka voisi olla aavistuksen jämäkämpää pahvia, jolloin leipä kohoaisi suoraan ylöspäin, eikä reunojen böijatessa paisuisi leveyssuunnassa. Ja pakkausdesign ei ole ihan minun makuuni. Mutta itse tuote, aivan mahtava.

Jatkossa saatan vetää saaristolaisleipämutkat ehkä vähän suoremmiksi.

15 tammikuuta, 2014

LUMI TULI, SELI SELI

Kun syystä tai toisesta ei ehdi siirtää kuvia kamerasta pian niiden napsimisen jälkeen tai ei saa kirjoitettua puhtaaksi reseptiä, ennen kuin se häviää lippulappujen ikuiseen kadotukseen, jää suunniteltu postaaminen helposti kokonaan. Kun muut postaa jo joululeipomuksiaan, tuntuu itsenäisyyspäiväpostaus tulevan pikkuisen liian myöhään. Ja kun ollaan jo kohta vapussa, ei niistä joulunajan jutuista jaksa enää kirjoittaa.
Joku kanssabloggaaja saattaa ehkä tunnistaa saman vian itsessään.

Tässä pikakelaus viimeiseen puoleentoista 
kuukauteen, Insta-linssin läpi:


Itsenäisyyttä juhlittiin suht talvisissa merkeissä landella.


Töissä oli joulukuussa kauhea kiire, mutta onneksi 
sinne tuli välillä kavereitakin.


Vihreää joulua lähdettin pakoon kauas pohjoiseen.


Aattoilta korkattiin foie gras'lla & lauantaimakkaralla. 


Askarreltiin myös vähän perinteisempiä herkkusia.


Syömisen lisäksi loppuloma kuluikin sitten leikkimisessä


ja laskemisessa


ja leikkimisessä


ja laskemisessa


 ja leikkimisessä.


Hyvää itsenäisyyspäivää, joulua ja uuttavuotta vaan kaikille!





05 joulukuuta, 2013

PIPARIBATTLE 2013


Tavallisia pieniä pipareita voi syödä joulukuussa koska tahansa, ohimennen. Ne on jotenkin aika harmittomia. Mutta kauttaaltaan ylimakealla pikeerillä koristeltuja, kookkaita joulukuusipipareita voi syödä kerralla enintään yhden.
Eli jos haluat, että pipareita riittää jouluun asti, koristele ne. Reilulla kädellä.

Ja jos taas haluat voittaa koristelemillasi pipareilla Kitchen Aid -yleiskoneen, kannattaa osallistua Hotelli- ja ravintolamuseon ja Dr. Oetkerin PipariBattleen. Arvovaltaisessa tuomaristossa mm. minä! PipariBattleen ehtii osallistumaan vielä viikon ajan, eli 12.12. asti. Tarkemmat ohjeet ja tiedot eri kategorioista PipariBattle 2013:n Facebook-saitilla.

03 joulukuuta, 2013

ARVONTA


Juurevaa leipää -kirjan arvonta on nyt suoritettu. Virallisena valvojana/askartelijana/onnettarena toimi noin 39-asteinen pikkupotilas.



Ja voittaja on...


Kommentoija nro 1!


Kesänaapuri, lähetäthän yhteystietosi jauhotsuussa@gmail.com-osoitteeseen, niin saadaan kirja mitä pikimmiten postiin. Onnea voittajalle!

P.s. Ruis pesi vehnän murskaluvuin 44-9. Ei ehkä kovin yllättävää.

29 marraskuuta, 2013

LEVAIN À LA STUREBY (VAALEA HAPANLEIPÄ III)


Upouudesta keittokirjasta on kamalan vaikea valita minkä reseptin tekisi ekana. Päädyin valitsemaan leivän, jonka Martin Johansson nimeää lempparikseen.

Moni edellisen postauksen arvontaan osallistuneista vannovat rakkauttaan rukiiseen, mutta omasta mielestäni nämä vaaleat hapanjuureen leivotut leivät ovat aika tiukka vastus ruisleivälle, niin maussa kuin säilyvydessäänkin. Ehkä jopa vähän monikäyttöisempiäkin?

LEVAIN À LA STUREBY (VAALEA HAPANLEIPÄ III)
(2 leipää)

1. päivä, ilta:
100g vehnähapanjuurta
200g vettä
150g erikoisvehnäjauhoja
50g ruisjauhoja
  1. Sekoita juuri, vesi ja jauhot tasaiseksi massaksi.
  2. Peitä kulho muovilla ja anna olla yön yli hitusen huoneenlämpöä lämpimämmässä paikassa.
2. päivä, aamu:
Eilinen hapantaikina
450g vettä
750g erikoisvehnäjauhoja
20g suolaa
  1. Sekoita muut ainekset paitsi suola ja vaivaa koneella 5 min hitaalla + 3 min vähän nopeammalla.
  2. Lisää suola ja vaivaa vielä 2 min lisää.
  3. Jos taikinassa ei vaikuta vielä olevan riittävä sitko (eikä irtoa kulhon reunoista), anna levätä 5 min ja jatka sitten vaivaamista vielä pari minsaa.
  4. Voitele muovilaatikko tai laakea kulho öljyllä, kippaa taikina sinne ja peitä.
  5. Kohota kunnes taikina kaksinkertaistunut (mulla meni n. 4h). 
  6. Kohoamisen aikana taittele taikinaa kolme kertaa: Ensimmäisen kerran noin 1 tunnin kuluttua, sen jälkeen 30 min välein. (Taita taikinaa kostutetuin käsin reunoilta kohti keskustaa.)
  7. Esilämmitä uuni 275 °C:een.
  8. Kumoa taikina hyvin jauhotetulle työtasolle ja jaa kahteen osaan.
  9. Muotoile toisesta palasta n. 20x30 cm suorakulmio ja taita se pituussuunnassa kahtia painamatta taikinaa liikaa.
  10. Nosta taikina varovasti leivinpaperille jättäen sauman sivuun. Toista sama toiselle taikinapalalle.
  11. Laita leivät uuniin, laske lämpötila heti 250°C:een. 
  12. Kun paistoajasta on kulunut 15 min, laske lämpö 200°C:een ja tuuleta uunia avaamalla ja sulkemalla luukku muutaman kerran. Ota leipä uunista, kun paistoaikaa on kulunut yhteensä n. 35 min.
  13. Jäähdytä ritilällä.
Vaikken valoisaan aikaan enää ehtinytkään napata kuvaa leipäseni sisältä, lupaan että reiät olivat aivan yhtä suuria kuin kirjan leivässäkin (ed. postauksen kuvassa)!

Muistutuksena vielä joskus aiemminkin jakamani Martin Johanssonin taikinantaittamisvideo:


27 marraskuuta, 2013

MARTIN JOHANSSON: JUUREVAA LEIPÄÄ (& ARVONTA!)


Martin Johanssonin, suositun ruotsalaisen leipäbloggaajan alkuperäistä Pain de Martin -blogia olen minäkin kahlannut hapanjuurihommeleita aloittaessani.
Tämä entinen art director on nykyjään myös keittokirjailija ja toisella kotimaisella on häneltä ilmestynyt jo kolme kirjaa. Kirjoista ensimmäinen on vihdoin julkaistu suomeksikin, nimellä Juurevaa leipää. Kirjan kustantanut Moreeni lähetti kirjan tutustuttavaksi.


Selkeiden juurileivontavinkkien ja hyvien neuvojen lisäksi on kirjassa ihanan kuuloisia reseptejä, joita tullaan varmasti testailemaan lähitulevaisuudessa.


Niiden, jotka ovat haaveilleet harppaavansa leivänleipomisessa seuraavalle levelille, eli juurileivontaan, kannattaa nyt äkkiä kirjoittaa joulupukille. Loistovinkki joulutoivelistalle!



Pikkujoulukauden kunniaksi pääsee Jauhot suussa, yhteistyössä kustannusosakeyhtiö Moreenin kanssa, leikkimään joulupukkia:

Kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden kesken arvotaan tämä juureva leivänleivontakirja. Jätä vastauksesi viimeistään sunnuntain aikana, maanantaina arvotaan!

KUMPI MUKAAN AUTIOLLE SAARELLE, RUIS VAI VEHNÄ? 
(Huom. autiolla saarella on myös vettä, suolaa ja uuni. Ja sekoituskulho. Ja ehkä vähän voita.)


24 marraskuuta, 2013

LUOMUJAUHOT SUUSSA


Keittiökaapin hylly, joka on varattu yksinomaan jauhoja varten, on viime aikoina ollut vähän tukkeessa.
Helsingin Myllyn Myllärin Luomu etsii parhaillaan Suomen inspiroivinta leipojaa. Me mukana olevat blogit olemme saaneet roppakaupalla tuotenäytteitä, mikä sinänsä on vallan mahtavaa, koska muutenkin saman lafkan jauhoja useimmiten käytän.


Pienen tilaongelman eteen olen kuitenkin joutunut. Reilu 20 kiloa jauhoja, jauhoseoksia ja hiutaleita, niiden jo valmiiksi kaapista löytyvien noin kymmenen pussukan lisäksi. Nyt ne jäljellä olevat, noin 15 kiloa, koristavat kyökin sivupöytää.
Ei auta kuin leipoa lisää. Jee!

20 marraskuuta, 2013

SUMMA SUMMARUM


Lihaton lokakuumme päättyi tietysti jo aikaa sitten, mutta loppuyhteenveto on vielä tekemättä. Oma tavoitteeni oli keksiä pöytäämme 3-, 6- ja 7-vuotiaille maistuvia kasvisruokia. Haaste sinänsä, koska erityisesti nuorin suhtautuu useimpiin lautasella esiintyviin vihreisiin asioihin kuin ruttoon.
Lokakuisen projektimme sääntöihin kuului, että kalansyöntiä ei rajoitettu kuin lohen osalta ja kylässä ollessa oli määrä syödä sitä mitä tarjotaan.
  1. Lohisoppa:
    Lapset söivät isovanhemmilla, takuuvarma herkkuruoka pienestä pitäen. Jopa tilli menee joukossa.
  2. Kasvispihvit:
    Tein valtavan määrän kasvispihvejä, jotka mielestäni olivat erittäin onnistuneita, erityisesti tzatzikin kanssa. Lapsista yksi söi suht nätisti, kaksi muuta taistelivat kakoen.
  3. Tomaatti-papupata & riisi:
    Kidneypapuja, ruskeita papuja, tomaattimurskaa, sipuleita, yrttejä. Aina uppoaa, kunhan nuorimmalle muussaa pavut huomaamattomiksi.
  4. Kaupan pinaattiletut:
    Oli vähän hoppu... Kasvisruoka mikä kasvisruoka.
  5. Pasta bolognese quorn-rouheesta:
    Eivät edes huomanneet, ettei kyse ollut oikeasti jauhelihasta. Muut quorn-tuotteet ovat mielestäni aika kammottavia (pihvit ja kuutiot), mutta jauhelihaa ulkoisesti muistuttavan rouheen saa toimimaan.
  6. Hirvimureke:
    Tädilläni kylässä. Melkein kasvisruokaa, suoraan metsästä.
  7. Valkopapu-kukkakaalikeitto:
    Soseutettu, papujensa ansiosta tietysti proteiinipitoinen keitto. Järjettömän hyvä, lapset rakastivat!
  8. Quarn-bolo:
    Kertaus on opintojen äiti.
  9. Porkkana-makaronilaatikko:
    Vanhimmalla lapsella kylässä kaveri, joka söi neljä lautasellista ja totesi ruuan olevan tavallista liha-makaronilaatikkoa paljon parempaa. Omat lapset eivät arvostaneet: "Toivon ettei tätä syödä kovin usein."
  10. Valkopapu-kukkakaalikeitto:
    Uusintakierroksella.
  11. Porkkana-makaroniloota:
    Toka rundi, vastustuksesta huolimatta. Vanhin lapsi havahtui: "Äiti, miksei meillä muuten enää syödä mitään lihaa?" Selitin.
  12. Kuhaa, perunaa, ruusukaalia:
    Erityisesti nuorimmainen söisi kotimaista valkoista kalaa vaikka joka päivä, valitettavasti lompakko ei anna periksi välillä neljässäkympissä huiteleviiin kilohintoihin ihan jatkuvasti. Ruusukaalit eivät uponneet, yllätys yllätys.
  13. Muikkuja, muusia:
    Nam, mutta muikut olivat niin isoja, että lapsille oli vähän pakko perata.
  14. Savusiikapasta:
    Helppo nakki.
  15. Maapähkinävoi-tomaattipata + riisi:
    Isoäidin tekosia, täysi suksee. Erityisesti nuorin yllätti.
  16. Kuhaa, perunaa, hollandaise-kastiketta (kylässä):
    Lapset syömässä isovanhemmilla, jossa nähtävästi aina vaan herkkuja tarjolla.
  17. Vegefiesta:
    Eli fajitaksia, joissa täytteenä lämmin sipuli-paprikamössö + muut lisut. Kestosuosikki.
  18. Punajuurispagu:
    Toinen kestosuosikki. 
  19. Kamerunilaista kanaa, vuohta ja paistettua riisiä:
    Kamerunilaisissa juhlissa. Maut hyvin vieraita, aikuisillekin. Siihen nähden olin sangen tyytyväinen lapsieni syömiseen. Eksoottisempaakin olisi ollut tarjolla, kuten lehmännahkapataa.
  20. Lohikulibijak:
    Vaihteeksi lapset kylässä isovanhemmilla. Voisulaa päälle ja avot.
  21. Teriyakitofua, nuudeleita:
    Itse en ole mikään suuri tofufani ja taisin tehdä tofua lapsille ekaa kertaa. Teriyakisoosissa söisi varmaan vaikka pieniä kiviä. Osui ja upposi.
  22. Punajuurispagu:
    Taas. Aikuisille päällä lisäksi sinihomejuustoa, lapsille sellaisenaan.
  23. Kukkakaali-tofucurry, riisi:
    Intialaisvibellä, hyvää. Ei kuitenkaan lasten mielestä. Kokonaiset kasvikset tökkii ja pahasti.
  24. Linssi-tomaattikeitto:
    Yllättävä menestys!
  25. Kukkakaali-tofucurry, riisi:
    Sama kuin toissapäivänä, nyt muussasin ipanoille kukkakaalit pieneksi. Ei silti oikein kelvannut.
  26. Hirviwallenbergit:
    Ateljé Finnessä. Tarvitseeko erikseen mainita että oli järjettömän hyvää, kaikkien mielestä? 
  27. Linssi-tomaattikeitto:
    Jos luit tänne asti, huomaat että meillä aika usein syödään samaa ruokaa parina iltana.
  28. Hodarit ruotsalaisessa huonekalukaupassa + kotona savulohta ja ruisleipää:
    Vähän livettiin ruodusta...
  29. Kalasoppaa:
    Ja taas isovanhemmilla.
  30. Kuorineen paahdettu maa-artisokkakeitto:
    Eivät erityisemmin arvostaneet. Yök taisi kuulua kerran.
  31. Maa-artisokkapasta:
    Meni. Kuten useimmat asiat spagetin kanssa.

Ja mitähän tästä opin? (Sen lisäksi, että isovanhemmilla syödään paljon kalaa?)
No ainakin tajusin sen, että seuraava kommenttini Lihaton lokakuu -postauksessani oli ihan höpönlöpöä:
"Fakta on se, että ainakin meidän lapsille helpommin uppoava, nopea ja suht edullinen arkiruoka useimmiten sisältää jotain lihaa, jossain muodossa."
Lapsille maistuvia, nopeita ja todella edullisia kasvisruokia on vaikka kuinka paljon ja syyttä pidän lapsiani nirsoina. Mitä sitten, jos useimmat kasvikset menevät toistaiseksi vielä mieluummin muussatussa tai soseutetussa muodossa, kuin al denteksi -höyrytettyinä?

Ei se porkkana-makaronilaatikko sitä paitsi ollut oma suosikkinikaan, kasvispihvejä vihasin minäkin lapsena, eikä kukkakaali-tofucurry olisi 30 vuotta sitten lukeutunut omiinkaan lemppareihini.
Jatketaan siis hyväksi havaitulla tiellä, tehdään uusia ja vanhoja kestosuosikkeja ja aina välillä jotain ihan muutakin, vaikkei se niin kaikille maistuisikaan!