23 marraskuuta, 2010

CHEZ HANS


Saanen vielä kertaalleen palata taannoiseen syntymäpäivääni sekä tiettyyn lahjaan, jonka mainitsin täällä. Tässä postauksessa en tällä kertaa viittaa tuohon ruotsalaiseen leipäkirjaan, vaan suomalaiseen huippuravinteliin, johon sain rakkaalta aviomieheltäni lahjakortin. Illallinen on nyt suoritettu, ah se oli ihanaa.

Suoritettu on osuva sanavalinta, mitä tulee iltaamme Chez Dominiquessa, sillä selvitimme läpi menun, joka piti sisällään 16 eri ruokalajia. Ai niin, näiden lisäksi extrana vielä aperitiivien kanssa tarjotut "snacksit", sekä kahvien kanssa pöytään kannetut petit fourit.

CD in Autumn

ONIONS
LAKE & SEA
REINDEER ”TARTAR” AND OYSTER
”AUTUMN” & GREEN SOIL
AIRY FOIE GRAS & APPLE
SCALLOP ”GRATINÉE” AND CORAILLE
LANGOUSTINE X 2, TARRAGON & GARLIC
TURBOT, PEA & MINT
HALIBUT UND MEER
FENNEL & DRY CARAMEL
SMOKE, MARROW & SOIL
LAPLAND & BARLEY
PIGEON 10.10.10
PUMPKIN & LIQUORICE
"FIRST SNOW"
CHOCOLATE & GREEN TEA

Eli lyhykäisesti mm. muikkua, hanhenmaksaa, poroa, kampasimpukkaa, langustiinia, piikkikampelaa, ruijanpallasta ja kyyhkystä. Uskomattoman hyvin yhteen pelaavia makuyhdistelmiä (fenkoli & karamelli), täysin uusia tuttavuuksia (luuydin ja jäkälä) sekä klassikoita (Anjoun kyyhkynen). Kauniita annoksia toinen toisensa perään täydellisten viinivalintojen kanssa paritettuina.

Jonkun mielestä tällainen ruokataide on turhaa näpertelyä, mutta minä en moista allekirjoita. Annosten maut ovat huippuunsa viilattuja ja pikkutarkkoja, mutta samanaikaisesti ruoka on jotenkin vitsikästä ja oivaltavaa. Jokainen yksityiskohta on viimeisen päälle mietitty tietenkin myös ulkoisesti.

Chez Dominiquen kaltaisessa maailmanluokan tähtiravintolassa palvelun pitääkin pelata prikulleen ja olla tietyllä tavalla huomaamatonta. Tarjoilu onnistui silti olemaan myös juuri riittävän rentoa istumaan moderniin ja tyylikkääseen miljööseensä.

Hyvä ruoka, ja vieläpä NÄIN hyvä ruoka, on yksinkertaisesti nautinto. Pöydässä viihtymämme reilut viisi tuntia kuluivat täysin huomaamatta. Ja vaikka laskun loppusummalla olisi voinut vaihtoehtoisesti vaikka lennähtää viikonlopuksi Pariisiin (tai lyhentää asuntolainaa), oli kokemus jokaisen pennin arvoinen. Sitä paitsi näin jälkeenpäin tuntuu siltä kuin olisi käynytkin ulkomailla!

Kuvat ovat CD:n omilta sivuilta, eivätkä siis ruoat juuri syömiämme annoksia, mutta fiiliksen vuoksi:





FIN-ENG:
As my birthday present my husband took me out to dinner at Chez Dominique. The 23rd best restaurant in the world perfectly lived up to our expectations. Our menu consisted of more than 16 different parts. For five hours we were served incredibly delicious, imaginatively presented dishes and perfect wine combos. The absolute best dining experience in Helsinki ever. Hopefully not only "once in a lifetime" experience. Mind blowing!

6 kommenttia:

  1. tuo on haaveissa. joku päivä vielä...!

    VastaaPoista
  2. Kyllä se oli sen arvoista! Taidan perustaa "takaisin chez dominiqueen" -säästötilin.

    VastaaPoista
  3. Ooh, kuulostaapa ihanalta! Pitääpä testata joskus, kun käy siellä päin!

    VastaaPoista
  4. Jatkoa edelliseen... Tuli vielä mieleen tuosta ruokalistasta ja koko konseptista ravintola Chez Panisse Berkeleyssä - oli pakko oikein kaivaa kirjahyllystä kirja, jonka ostin kerran sieltä, tosin lapsille tarkoitetun (Fanny at Chez Panisse), mutta minulle ihan sopivia reseptejä:-) Oletko käynyt? Aivan ihastuttava (tosin siitä on jo 10v kun siellä päin asuimme, joten voi olla muuttunut ties mihin suuntaan). Ja valkosipuliravintola Stinking Rose San Franciscon keskustassa oli myös yksi parhaimmista, joissa olen koskaan käynyt... ohhoh, taitaa olla hieman nälkä, kun tällaisia muistoja nousee mieleen. Mutta tässä se juuri nähdään, hyvät ravintolat ja makuelämykset jää mieleen! Mutta kiitos tästä postauksesta, tuli kaivettua tuo vanha kirja esiin ja ehkäpä teen siitä jotakin viikonloppuna :-)

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus!
    Kauniisti aseteltu lautanen ei ole ruoka-taide-turhuutta. Se on aina suurta iloa ja nautintoa. Aineksia on yleensä niin vähän, ettei haittaa, vaikkei maku miellytäisikään. Eikä koskaan ole ylisyömisen vaaraa ;)

    Vähenisivät vitsit maailmallakin, jos joku vaivautuisi pohtimaan maksalaatikon esillepanoa.

    Linkittäisin sinut mielelläni - eksyin blogista 'Viva ciabatta'

    www.nami-hiiri.com

    VastaaPoista
  6. Marsa: Itärannikkoa pidemmälle en ole Jenkeissä päässyt, eli vieraita ovat nuo kulmat. Itselläkin on jäänyt mieliin monia ihania ja tosi erityyppisiä ruokamuistoja vuosien varrelta.

    Anonyymi: Ja on sitä ihan arkiruuassakin mielestäni väliä miltä se lihapullat ja muusi siinä lautasella näyttää :) Sopii toki linkittää!

    VastaaPoista