25 helmikuuta, 2011

KAURAVUOKALEIPÄ


Viva ciabatta -blogin kauravuokaleivästä tuli tosi hyvää. Semmosta pehmeää ja hitusen makeaa. Kunnon suurperheäidin tavoin tapanani on leipoa kerralla vähän enempi, joten alla alkuperäinen ohje nelosen kertotaululla muunneltuna.

KAURAVUOKALEIPÄ
(3 leipää)

680g hiivaleipäjauhoja
660g maitoa
240g vehnäjauhoja
160g kaurahiutaleita
80g öljyä
60g sokeria
24g hiivaa
20g suolaa
(kaurahiutaleita koristeluun)
  1. Liota kaurahiutaleita tovi maidossa (minun tovi oli n. puoli tuntia).
  2. Lisää loput aineet ja vaivaa koneella 15 min. (Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin Aleksi ohjeisti 3 min hitaalla ja 7 min nopealla. Mutta ajattelin että isompi taikina tarttee enemmän veivausta.)
  3. Anna taikinan levätä pöydällä 20-30 min.
  4. Leikkaa kolmeen osaan ja rullaa pötköiksi.
  5. Koristele pötköt kaurahiutaleilla ja kohota vuuissa 1 h 15 min.
  6. Esilämmitä uuni 250°C, työnnä vuoat uuniin ja laske lämpö 200°C:een.
  7. Paista n. 30 min ja vielä muutama minsa ilman vuokaa.

FIN-ENG:
A fine loaf of bread.

22 helmikuuta, 2011

SITRUUNA-CUPCAKET BRUNSSILLA


Brunssi oli aika kova sana viime viikonloppuna, kun sama meno jatkui sunnuntainakin. Vähän eri tyylillä kyllä. Kaverini järkkäsi nimittäin jo perinteeksi muodostuneen kirpparibrunssin. Olkkariin roudatuilla rekeillä vaatteet odottivat onnellisia uusia omistajia ja makkari toimi kollektiivisena sovituskoppina.


Vaatteet, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet vähemmälle käytölle, on parempi pistää kiertoon kuin homehduttaa kaapeissa. Ja mikäs sen mukavampaa, kuin etsiä ja kokeilla tulevia aarteita hyvässä seurassa ja kuohuviinilasi toisessa kädessä. Itse pääsin eroon parista lastenvaatteesta ja tilalle tuli takki ja kengät ja mekko ja hame.


Mitä varsinaiseen brunssiosuuteen tulee, kannoin korteni kekoon leipomalla sitruuna-cupcakeja. Raikkaita ja jotenkin keväisen sitruunaisia. Oi tule jo kevät, tule!

Resepti toiminut aiemminkin, täällä nimittäin.


FIN-ENG:
The second brunch last weekend I had on Sunday, when my friend organized a happening which combines flea market & brunch. I brought some lemon cupcakes with me. And left with a coat, pair of shoes, beautiful dress and a skirt.

19 helmikuuta, 2011

RAVINTOLA LUPOLO

 

Nyt kaikki Ravintola Lupolon lauantaibrunssille! Kamera jäi tänään aiemmin himaan, mutta pakko on hehkuttaa kun oli niin hyvää. Ei mikään ahda-itseesi-niin-paljon-kuin-jaksat-buffa, vaan kaunis ja herkullinen pöytääntarjoiltu brunssilautanen sisältäen mm. Lupolon omaa maksapasteijaa, ilmakuivattua kinkkua, superhyvää brietä ja viikunaa, ihanaa kuohkeaa parmesaanikokkelia sekä talon rapeaa mysliä kera (vuohenmaito?)jogurtin ja hunajan. Leipää olisi lautasella voinut ehkä olla siivunen lisää. (Toki sitä olisi varmasti lisää saanut jos olisi juoruilultaan ehtinyt pyytää.) Kustansi kohtuulliset 15 euroa kaffeineen ja ananas-fenkolimehuineen.


Kyseessä siis Punavuorenkadun entinen Ravintola Elviira, joka viime viikolla avasi ovensa uusitulla iisisti lähestyttävällä gastropubi-konseptilla, Ravintola Lupolona siis. Brunssi lauantaisin 11-15, muuten ti-la 17 eteenpäin. Mee.

FIN-ENG:
Had a great brunch today at the Restaurant Lupolo, which just opened last week.

18 helmikuuta, 2011

HASSELPÄHKINÄ-SUKLAAMACARONIT


Pari viikkoa sitten tein nämä macaronit. Oltiin viikonloppu maalla ja näitten pikku pirulaisten takia piti pakata mukaan myös mm. vanhennetut valkuaiset, valmiiksi siivilöity mantelijauho, vaaka ja pursotuskamat. Ihan kuin tällä jengillä liikuttaessa ei olisi tavaraa muutenkin tarpeeksi mukana.

Resepti oli tällä kertaa perusosastoa ranskalaisella marengilla ja täytteen mittasuhteet kirjoitin jollekin pienenpienelle post-itille, jonka onnistuin jo hävittämään. Sori.

 

FIN-ENG:
These hazelnut chocolate macarons I made a couple of weeks back.

15 helmikuuta, 2011

BERLIININ MUNKIT


Viime perjantaina Air Berlin kiikutti minut kera Mikon ja Oivan viikonloppulomalle Berliiniin. Matka alkoi hieman tökkien, kun Oivan rattaat kaivettiin pussista yksi pyöristä hajonneena. Gott sei Dank, Berliinin Ground Service hoiti meille lainakärryt.


Kaksien kärryjen kanssa saavuttiin hotlallemme, joksi tällä kertaa oli valikoitunut Hotel Amano. Taitaapi valikoitua myös tulevaisuuden Berliini-ekskursioille. Täydellinen Mitte-sijainti, tyylikäs olematta överi, kivat huoneet, ei kovin pahan hintainen, jees aamiainen.




Tällä Berliinin visiitillä jätettiin suosiolla turistinleikkimiset sikseen, sillä retken tarkoituksena oli moikata Berliiniin loikannutta pikkusiskoani ja tehdä sitä mikä Oivalle kulloinkin sopii.


Tuloiltana oli kunnianhimoinen suunnitelma käpytellä kaupungilla ja poiketa johonkin pikkuravinteliin syömään. Oivalle tämä ei kuitenkaan sopinut, vaan lyhyitä nokosia seurasi häneltä harvoin kuultava huuto, joten pikkuravintelit saivat viettää iltaa ihan keskenään.


Plan B:n mukaisesti hoidimme take awayt kainaloon ja suuntasimme miellyttävään hotellihuoneeseemme. Mukaan vietnamilaisesta Cô Cô báhn mì -delistä napattiin leivät ja salaatit. Omien täytevalintojen (kanaa, possua & sitruunaruoho-lihapullia) lisäksi báhn mì -leivissä on patongin sisään pakattuna marinoituja kasviksia, salaattia, kurkkua, korianteria, maksapasteijaa, majoa, sooseja, jne. Miksei Suomesta saa vietanamilaista edes näin simppelissä muodossa?!





Jälkkäri ei uponnut niin suorin vartaloin. Kookosmaito ja pinnalle ripotellut paahdetut pähkinät olivat kyllä hyviä, mutta muutoin sweet corn puddingista tuli lähinnä mieleen kamala keksintö nimeltä risifrutti.


Seuraavana päivänä olimme muun muassa suunnitelleet retkeä KaDeWen kuutoskerrokseen. Euroopan tokaksi suurimman tavaratalon Feinschmeckeretage on aivan mieletön paikka, jossa voisi viettää vaikka kokonaisen päivän vaan tuijotellessa eri tiskien valikoimia ja aina välillä syödä jotain yhdessä yli kolmestakymmenestä tämän käsittämättömän ruokaosaston pikkubaarista.


Oivalle tämä ei kuitenkaan sopinut, joten kierroksemme jäi aika lyhykäiseksi ja herkuttelu kutistui pikaisiin antipastoihin.


Illalla Oivalle kuitenkin sopi jäädä jo tutuksi tulleen babysitterin kanssa hotlalle, joten äiti ja isä ja täti pääsivät ulos syömään. Pöytä oli varattu korealaisesta Kimchi Princessistä.



Alkuun syötiin dumplingeja ja korealaisia täytettyjä lettusia. Pääruoka kokkaantui isolla pannulla pöydässämme. Korealaisessa barbequessa oli supermureaa marinoitua naudanlihaa sekä kasviksia. Riisin lisäksi oli tarjolla pikkukipoissa erilaisia banchaneita, side disheja, joita syötiin lihan ja riisin kanssa. Ihan järjettömän hyviä makuja (my first korean!) ja muutenkin oli hyvä meno pitkissä pöydissä istuen.



Pistää taas miettimään miksi Helsingin (ja tietysti koko Suomen) aasialaisravintoloiden tarjonta on niin ankea. Tietyistä ravintoloista saa toki ihan hyvää ruokaa, mutta kaikki on "sisustettu" samalla kaavalla ja musiikkina soi pimpelipompelia. Toisessa ääripäässä puolestaan Farangista saa mieletöntä ruokaa, mutta kukkarokin kevenee kunnolla kertaheitolla. Missä ovat hinnaltaan kohtuulliset, tyylikkäät aasialaiset ravintolat, ihmettelenpä vaan.


Ravintolalta palasimme ylen hyvin syöneinä hotellillemme. Samaan aikaan toisaalla lähisukulaiseni jatkoi James Francon metsästämistä.

Reissumme oli kaikenkaikkiaan napakymppi ja hampaankoloon jäi kaivelemaan ainoastaan haaveet seuraavasta Berliinin matkasta.

FIN-ENG:
Last Friday I flew to the German capital for the weekend with Mikko & our lastborn. Although it didn't all go as planned, we had a blast. The hotel was perfect for us and so was the vietnamese take away and the korean restaurant we ate at.

09 helmikuuta, 2011

BANOFFEE


Tiedätkö niitä ihmisiä, joiden suusta saattaa kuulla: "Tämä on mulle liian makeeta"? No, minä en ole yksi niistä. Makeudensietokyky oli kyllä koetuksella sunnuntaibrunssin banoffee-tortun kohdalla.

Nimensä mukaisesti torttu sisältää banaania ja toffeeta, sekä näiden lisäksi kermavaahtoa joko murotaikina- tai keksimurupohjassa. Täytteen toffee keitetään kondensoidusta maidosta, upottamalla peltipurkki kolmeksi tunniksi kiehuvaan veteen.

Ei jää viimeiseksi banoffeekseni, tätä täytyy saada lisää. Netissä on tullut vastaan muitakin versioita aiheesta, jossa banaani on korvattu jollain muulla hedelmällä tai marjalla, tyyliin strawoffee, appleoffee, rhubarboffee, peachoffee. Offee I like. Mutta jos suustasi useammin kuin kerran vuodessa kuuluu aiemmin mainittu lausahdus, älä ehkä kokeile.


BANOFFEE
(22 cm vuokaan)

Pohja:
250g Digestive-keksejä
125g voita

Täyte:
1 tlk kondensoitua maitoa (à 397 g, saa ainakin stokkalta ja citymarketeista)
3 banaania (n. 500g kuorineen)
(2 rkl sitruunamehua)
2 dl kermaa
1 rkl sokeria
  1. Irrota kondensoidusta maidosta etiketti ja laita avaamaton tölkki kiehuvaan veteen kattilaan. Keitä kolme tuntia. Lisää tarvittaessa vettä keittämisen aikana niin, että koko tölkki on veden peitossa. (Huom. Liimajämien jynssäämisen kattilanreunoista voit välttää käärimällä tölkin foliopakettiin keittämisen ajaksi.)
  2. Murenna keksit hienoksi ja sulata rasva.
  3. Sekoita tasaiseksi ja painele irtopohjavuoan pohjalle ja halutessasi raunoille.
  4. Paista 150°C:ssa 12 min ja jäähdytä. (Voit myös jättää paistamatta, jos lystäät. Paistamalla pohja on hieman rapeampi.)
  5. Maidon kiehuttua tarvittavan ajan, avaa tölkki ja sekoita toffeeta hieman. Kaada toffee paistetun ja kovettuneen pohjan päälle. Laita vuoka kylmään niin toffee hieman paksuuntuu.
  6. Viipaloi banaanit ja levitä ne toffeekerroksen päälle. (Sivele päälle sitruunamehua tummumisen estämiseksi.)
  7. Vaahdota kerma ja lisää sokeri. Levitä tai pursota kerma banaanipalojen päälle.
FIN-ENG:
Banoffee is definately too sweet for some people. That does not include me.

08 helmikuuta, 2011

BANOFFEE BRUNSSILLA


Sunnuntaina naatiskeltiin brunssia


ihanien ystäviemme


ihanassa uudessa kodissa.


Kiikutin mukanani leipää


sekä banoffee torttusen,


jota eräs oli jo pariin otteeseen ehtinyt toivoa.


Namii. Resepti seuraa perässä.

FIN-ENG:
On sunny Sunday we had brunch at our friends' new home. We arrived with some bread and a banoffee pie. And created a three hour mayhem with the three kids.

05 helmikuuta, 2011

RUNEBERGINTORTTU


Mielestäni ne klassisen kokoiset runebergintortut ovat turhan isoja ja pullavia. Stokkalla näin myynnissä pakkauksen pieniä torttusia, joista inspiksen saaneena kokeilin ekaa kertaa tehdä itse runebergintorttuja. Yhdistelin löytämiäni ohjeita ja lopputulema oli tosi hyvä.


RUNEBERGINTORTUT
(minimuffinssipannulla n. 30 kpl)

200g huoneenlämpöistä voita
1/2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
50g mantelijauhoa
50g murskattuja keksejä/piparkakkuja (käytin itse Annasin kardemummapipareita)
1 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
pari tippaa karvasmanteliaromia

Kostutus:
1/2 dl rommia (tai punssia)
1/2 dl vettä
1 rkl sokeria

Koristelu:
1 dl tomusokeria
vettä
vattuhilloa
  1. Vaahdota voi ja sokerit.
  2. Lisää munat yksitellen koko ajan sekoittaen.
  3. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.
  4. Lisää karvasmanteliaromi ja sekoita tasaiseksi.
  5. Täytä muffinssipellin kolot taikinalla.
  6. Paista 200°C:ssa n. 10-15 min. Anna jäähtyä.
  7. Mittaa kostutusaineet kattilaan ja kiehauta.
  8. Sivele tortut kauttaaltaan kostutusliemellä.
  9. Valmista sokerikuorrute lisäämällä vettä tomusokeriin ja pursota rinkula torttujen päälle.
  10. Sokerikuorrutteen jähmetyttyä lisää nokare vattuhilloa.

FIN-ENG:
Today it's been... 207 years since J.L. Runeberg, a national poet, was born. We tend to tow the flag to the pole and have couple of these Runeberg tarts.

04 helmikuuta, 2011

MÖRKÖKAKKU


Pikkuveli, jonka isosiskolle tein pari vuotta sitten Hello Kitty -kakun, täytti nyt neljä ja oli toivonut juhliinsa kakkua, jossa olisi muumien mörkö. Saamansa piti. Kiitos Wikipedian, opin että "mörkö on hyytävän kylmä olento, joka jäädyttää kaiken, mihin koskee". Siitä siis nuo vuodenaikaankin sopivat lumihiutaleet.

 

Ja kiitos Dr. Oetkerin, saa sokerimassaa nykyään ihan perusmarketeistakin. Enää ei tartte tilailla netin ihmeellisestä maailmasta.


FIN-ENG:
He's the Groke from the Moominvalley. In case you didn't recognize.

03 helmikuuta, 2011

HELL YEAH, HEL YES!


Yritin auttamattoman myöhään saada varattua pöytää HEL YES! -pop up ravintelista ja pääsin tuhannen muun onnellisen joukkoon peruutuspaikkoja jonottamaan. Vikkeläliikkeinen ystäväni oli kuitenkin hoitanut homman kotiin jo joulukuun alkumetreillä ja kokosi seurakseen tyttöjengin.


Lyhykäisesti niille, joilla ei ole hajuakaan mistä on kyse: Kalasatamaan vanhaan teollisuushalliin avattiin kahdeksi viikoksi Lontoon viime syksyn Design Festival -tapahtumassa mainetta niittänyt suomalaista designia ja ruokakulttuuria esittelevä väliaikaisravintola. Pidemmän version aiheesta voit tsekata täältä: www.helyes.fi


Narikan puolelta astuttiin verhon takaa itse saliin, jonka keskeisimmällä paikalla oli avonainen keittiö, josta pystyi kuikuilemaan kokkien työskentelyn ohella myös torihenkisesti esillä olleita raaka-aineita.


Saimme poppoollemme oman pyöreän pöydän, jonka ylle kaartui tilan sisustuksesta vastanneen Linda Bergrothin haapapuista taivutetut "katokset". Pöydät oli katettu sekalaisella kokoonpanolla Iittalaa ja Arabiaa, joista ainakin lautaset oli kerätty kasaan viime vuonna järkätyillä plate swap -dinnereillä, mihin ihmiset toivat omia vanhoja astioitaan.



Osa jengistä istui epäsuomalaiseen tapaan pitkissä pöydissä, mahdollisesti ventovieraiden ihmisten viekussa. (Mia Walleniuksen & Klaus Haapaniemen kankaat oli mieltsit!)


Ruokapuoli, josta vastasi yksi tapahtuman kolmesta pääjehusta, Kuurnaa ja Ateljé Finneä pyörittävä Antto Melasniemi, toimi hyvin. Itse isäntä piti vapaailtaa, joten mikin varteen tarttui tuuraaja, joka esitteli tulevan yllärimenun. Luvassa oli sellerikeittoa, lammasta ja mustikkamuffinssia. Sellerikeitto ja pikkusämpylät olivat herkullisia, supermurean lampaan ja Sarpanevan valurautapadassa pöytään kiikutetun "janssonin kiusauksen" yhdistelmä oli aika heviä mutta taivaallinen. Kolmannesta kiposta kauhottavat uunijuurekset olivat mielestäni vähän turhia. Lopun mustikkamuffinssi ja vaniljakastike eivät olleet kovinkaan kummoinen päätös, mieluummin olisin syönyt toisina iltoina tarjottua vattuvispipuuroa ja kuusenkerkkämaitoa. Onneksi jälkiruokaviini seivasi tilanteen.


Jos jotain huonoa pitää keksiä, niin valitettavasti wc-tilat olivat vähän ällöt.


Tyylipuhdas narikka. Konsepti toimi, ilta oli mahtava. Lisää tämmöistä!!!



FIN-ENG:
Yesterday I went to HEL YES! temporary restaurant, which first popped up at the London Design Festival 2010. Now it had landed in Helsinki for two weeks and luckily my friend had scored a table reservation. Read more about the concept and the designers: www.helyes.fi