15 helmikuuta, 2011

BERLIININ MUNKIT


Viime perjantaina Air Berlin kiikutti minut kera Mikon ja Oivan viikonloppulomalle Berliiniin. Matka alkoi hieman tökkien, kun Oivan rattaat kaivettiin pussista yksi pyöristä hajonneena. Gott sei Dank, Berliinin Ground Service hoiti meille lainakärryt.


Kaksien kärryjen kanssa saavuttiin hotlallemme, joksi tällä kertaa oli valikoitunut Hotel Amano. Taitaapi valikoitua myös tulevaisuuden Berliini-ekskursioille. Täydellinen Mitte-sijainti, tyylikäs olematta överi, kivat huoneet, ei kovin pahan hintainen, jees aamiainen.




Tällä Berliinin visiitillä jätettiin suosiolla turistinleikkimiset sikseen, sillä retken tarkoituksena oli moikata Berliiniin loikannutta pikkusiskoani ja tehdä sitä mikä Oivalle kulloinkin sopii.


Tuloiltana oli kunnianhimoinen suunnitelma käpytellä kaupungilla ja poiketa johonkin pikkuravinteliin syömään. Oivalle tämä ei kuitenkaan sopinut, vaan lyhyitä nokosia seurasi häneltä harvoin kuultava huuto, joten pikkuravintelit saivat viettää iltaa ihan keskenään.


Plan B:n mukaisesti hoidimme take awayt kainaloon ja suuntasimme miellyttävään hotellihuoneeseemme. Mukaan vietnamilaisesta Cô Cô báhn mì -delistä napattiin leivät ja salaatit. Omien täytevalintojen (kanaa, possua & sitruunaruoho-lihapullia) lisäksi báhn mì -leivissä on patongin sisään pakattuna marinoituja kasviksia, salaattia, kurkkua, korianteria, maksapasteijaa, majoa, sooseja, jne. Miksei Suomesta saa vietanamilaista edes näin simppelissä muodossa?!





Jälkkäri ei uponnut niin suorin vartaloin. Kookosmaito ja pinnalle ripotellut paahdetut pähkinät olivat kyllä hyviä, mutta muutoin sweet corn puddingista tuli lähinnä mieleen kamala keksintö nimeltä risifrutti.


Seuraavana päivänä olimme muun muassa suunnitelleet retkeä KaDeWen kuutoskerrokseen. Euroopan tokaksi suurimman tavaratalon Feinschmeckeretage on aivan mieletön paikka, jossa voisi viettää vaikka kokonaisen päivän vaan tuijotellessa eri tiskien valikoimia ja aina välillä syödä jotain yhdessä yli kolmestakymmenestä tämän käsittämättömän ruokaosaston pikkubaarista.


Oivalle tämä ei kuitenkaan sopinut, joten kierroksemme jäi aika lyhykäiseksi ja herkuttelu kutistui pikaisiin antipastoihin.


Illalla Oivalle kuitenkin sopi jäädä jo tutuksi tulleen babysitterin kanssa hotlalle, joten äiti ja isä ja täti pääsivät ulos syömään. Pöytä oli varattu korealaisesta Kimchi Princessistä.



Alkuun syötiin dumplingeja ja korealaisia täytettyjä lettusia. Pääruoka kokkaantui isolla pannulla pöydässämme. Korealaisessa barbequessa oli supermureaa marinoitua naudanlihaa sekä kasviksia. Riisin lisäksi oli tarjolla pikkukipoissa erilaisia banchaneita, side disheja, joita syötiin lihan ja riisin kanssa. Ihan järjettömän hyviä makuja (my first korean!) ja muutenkin oli hyvä meno pitkissä pöydissä istuen.



Pistää taas miettimään miksi Helsingin (ja tietysti koko Suomen) aasialaisravintoloiden tarjonta on niin ankea. Tietyistä ravintoloista saa toki ihan hyvää ruokaa, mutta kaikki on "sisustettu" samalla kaavalla ja musiikkina soi pimpelipompelia. Toisessa ääripäässä puolestaan Farangista saa mieletöntä ruokaa, mutta kukkarokin kevenee kunnolla kertaheitolla. Missä ovat hinnaltaan kohtuulliset, tyylikkäät aasialaiset ravintolat, ihmettelenpä vaan.


Ravintolalta palasimme ylen hyvin syöneinä hotellillemme. Samaan aikaan toisaalla lähisukulaiseni jatkoi James Francon metsästämistä.

Reissumme oli kaikenkaikkiaan napakymppi ja hampaankoloon jäi kaivelemaan ainoastaan haaveet seuraavasta Berliinin matkasta.

FIN-ENG:
Last Friday I flew to the German capital for the weekend with Mikko & our lastborn. Although it didn't all go as planned, we had a blast. The hotel was perfect for us and so was the vietnamese take away and the korean restaurant we ate at.

7 kommenttia:

  1. Tulkaahan jo takaisin, oli mieltsin kivaa! Jamesilta terkut!

    VastaaPoista
  2. Lada: Tullaan tullaan ku keretään. Jamesille terkkui takas ku seuraavan kerran seisot metrin päässä.

    VastaaPoista
  3. Lada: Terkut sulle että estoeläimiä on näkynyt paljon katukuvassa! Toiset on olleet ihan hyvinvoivan näköisiä, mutta toiset...voi niin surkeassa kunnossa :(

    ja ihan Jonnallekin: Teidän meno kuulostaa taas niin rennon letkeältä. Malliesimerkkejä siitä ettei lapset pysäytä aikuiselämää.

    VastaaPoista
  4. Merituuli: Ei lapset onneks aikuiselämää täysin pysäytä mut välillä kyllä tuntuu et pause-näppäin on aika kovalla käytöllä :) Ihanat lapset, ihana aikuiselämä!!

    VastaaPoista
  5. ai en ole ainoa jonka mielestä riisifrutti on kammotus :)

    tosta sun siskosta mulle tulee aina mieleen että tiiän sen jostain.. luultavammin en..

    VastaaPoista
  6. aleksi: En haluis edes tietää miltä se saman lafkan mannafruttiversio maistuu. Mun täytyyki kysyä siskolta tietääkse sua..

    VastaaPoista
  7. Merituuli: mä luotan suhun tässä asiassa kun oon ite nyt maailmalla tarkastelemassa Keski-Euroopan yksilöitä! Ei hyvältä näytä, ei...

    Aleksi: ei mittää hajua muutaku, että mahtavia leipiä sulla!

    Jonna: moi oon mä laiska, mut hiljaa hyvä tulee.

    VastaaPoista