30 heinäkuuta, 2011

RAVINTOLA GULA VILLAN


Ennen seuraavaa kesälomasiirtoa ehdittiin vähän veneilemäänkin. Tai Mikko ja tytöt ehtivät vähän enemmänkin, mutta Oiva pääsi Almamme kyytiin ihkaekaa kertaa. Ja juuri siitä syystä veneretkemme kohde valittiin varmuuden vuoksi tosi läheltä lähtösatamaa.


 Se oli ihan hyvä päätös, koska Oivan mielestä pelastusliivit oli vuosisadan ankein keksintö.


Kippari & perämiestytsit hoitivat meidät Ison Vasikkasaaren ravintolan, Gula Villanin, asiakkaille varattuun laituriin.


Gula Villanin päärakennus on viehättävä vanha huvila vuosisadan vaihteesta, joka nyttemmin toimii kesäravintolana. Terassilla riittää asiakaspaikkoja, myös varjoisia sellaisia. Saavuttiin ravintolaan juuri sen avauduttua ja samaan slottiin oli aika moni muukin ajoittanut tulonsa. Saatiin yksi vikoista vapaista pöydistä, mutta jouduttiin tovi odottelemaan vuoroamme tarjoilussa. Rapupasta ja vuohenjuustosalaatti olivat oikein maistuvia, voiton veivät tällä kertaa kuitenkin lapsille tilatut Mammas köttbollarit.


Tämänkertaiset lisäpisteet jaetaan lasipullocokiksesta. Ja eriväripilleistä.


Perän pitäminen on tärkeä tehtävä. Todella tärkeä.

Isoon Vasikkasaareen pääsee muuten ilman omaakin venhoa, Espoon saaristoveneen aikataulut löytyvät täältä. Ja Gula Villan ei ole ainoa kiva puoli Vasikkasaaressa. Siellä voi myös pikniköidä ja grillata Espoon kaupungin kustantamilla polttopuilla ja pelata fudista nurmikkoalueilla ja käydä siisteissä vessoissa ja uida uimarannalla. Eli viettää kesälomaa.


FIN-ENG:
Our boat took us on a trip to The Big Calf Island and restaurant Gula Villan.

29 heinäkuuta, 2011

ALEKSIN TRENDIKKÄÄMPI ROUHELEIPÄ


Alkuviikosta käytiin himassa kääntymässä ja postikasan pohjalta löytyi elokuun Trendi. Viva ciabatta -blogin Aleksi fiittasi lehden leipäjutussa. Hyvä oli ohje. Ja asiaa juttu muutenkin. Long live bread! Long live carbohydrates!

Aleksin ohjeen mukaaan leipomani leivän lisäksi kävin myös kaupan leipähyllyllä. Alli nimittäin kysyi, josko meillä joskus voisi olla ihan tavallista kaupan paahtoleipää ja pitihän lapsen harras toive toki toteuttaa. Viime alkusyksystä lähtien on kaikki meillä kotona syöty leipä ollut itse tehtyä. En ole mitenkään piukasti päättänyt olla ostamatta kaupan leipää, mutta omaa on vaan tullut leivottua aika reippaasti. Nyt lapsiraukka sai kuitenkin paahtoleipänsä.

Alla alkuperäinen ohje tuplana, tykkäsin tehdä leipäni isona.

ALEKSIN TRENDIKKÄÄMPI ROUHELEIPÄ

350g vettä
180g hiivaleipäjauhoja
80g ruisrouhetta
40g riihiruisjauhoja (tai tavallisia jos ei löydy riihi)
20g seesaminsiemeniä
20g pellavansiemeniä
10g fariinisokeria
6g mämmimallasta
6g hiivaa
+
200g hiivaleipäjauhoja
10g suolaa
  1. Sekoita ensimmäiset aineet yhteen ja anna muhia pari tuntia liinan alla.
  2. Lisää loput jauhot ja suola ja vaivaa hitaalla pari minuuttia ja nopeammalla neljä.
  3. Anna taikinan levätä puolitoista tuntia öljytyssä astiassa.
  4. Muotoile leiväksi ja anna nousta 45 minuuttia.
  5. Esilämmitä uuni 250°C:een.
  6. Työnnä leipä uuniin ja laske lämpötila 225°C:een. Paista n. 25-30 min.
  7. Jäähdytä ritilällä.

FIN-ENG:
Last week we had a pit stop at home and I baked a bread. The recipe was from the newest Trendi magazine. Viva ciabatta blogger Aleksi was interviewed for the bread article and gave also a couple recipes.

25 heinäkuuta, 2011

CAFE ADA I EKENÄS



Ollessamme vanhempieni landella, saatiin Mikon kanssa noin 3,5 h totaalista lomaa ihanista lapsistamme ja suunnattiin vene kohti Tammisaari cityä. Syömään oltiin menossa, mutta jotain muutakin ajateltiin ehtivämme päivävapaamme aikana. Suunniteltiin käyntiä Göran Schildtin näyttelyssä tai vaihtoehtoisesti käppäilyä vanhassa kaupungissa.


Päädyimme kuitenkin minigolfaamaan. Hullut.


Pestyäni aviomieheni minigolfissa, siirryttiin Cafe Adan terassille. Pari vuotta sitten auenneeseen bistroon on ollut tarkoitus mennä syömään jo aiemminkin, mutta sopivaa hetkeä ei nähtävästi tullut aiemmin vastaan. Terassi vanhan makasiinirakennuksen pihalla, ihanimman pikku puutarhan keskelllä, vei totaalisesti sydämeni. Valitettavan ammattitaidoton palvelukaan ei juuri haitannut menoa, kiitos miljöön. Ruokakin oli simppelin hyvää ja varsinkin alkuruoka-annokset söpöjä.






Lisäpointsit sisäiseltä sitruuna-marenkitorttufaniltani vielä siitä, että varsinaisten listalta löytyvien jälkkäreiden vaihtoehtona tarjottiin myös mahdollisuutta valita sisältä vitriinistä haluamansa kakkupala jälkkäriksi.


FIN-ENG:
Mikko & I had a 3,5 hour kid-free afternoon to spent in Tammisaari. First we played a round of minigolf (I won!), then had a late and a long lunch at Cafe Ada's beautiful garden surrounded terrace.

17 heinäkuuta, 2011

NEKTARIINIKEIKAUSKAKKU


Seuraavan kerran kun ollaan perheen kanssa pitkällä ulkomaanmatkalla, aion lähteä 12 tunnin päästä kotiinpaluusta yksin viideksi päiväksi leipomaan. Tai bloggaamaan. Tai vaikka seisomaan päälläni.

Mikko starttasi ma-aamuna sukelluskamat takapaksissa kohti meren syvyyksiä ja jätti vaimoraukan kolmen lapsen kanssa keskelle matkalaukunpurku- ja pyykkäyshelvettiä. Muutaman päivän tsemppaamisen jälkeen junailtiin itsemme kuitenkin onnellisesti landelle ja nyt otetaan iisisti koko jengi ja nautitaan Suomen suvesta.


Rakastan nektariineja, erityisesti kesäkuumalla. Mutta leipomuksissa ei niitä kauhean usein tule käytettyä. Ehkä se liittyy siihen, että samaan aikaan vuodesta kun Suomesta saa hyviä nektariineja, on tarjolla myös niin monia kotomaisia sesonkiherkkuja.

Ikikriittinen äitini kuvasi leipomaani lempparihedelmällä täydennettyä keikauskakkua sanoin "mössö mikä mössö". Se ei vaan ymmärrä. Myönnän, että illalla jälkiruokana homma toimii parhaiten lämpimänä tarjottuna, ehkä pieni vaniljajädepallura vierellä. Mutta ah, kylmänä suoraan jääkaapista pikkusiivu aamiaiseksi. Tai isompi siivu. Ehkä sittenkin vasta aamiaisen jälkeen. Tai välipalaksi. Tai samalla kun kaivaa esille saunalonkeroa. Vaikea valita parasta palaa, mutta hyvä mössö mikä mössö.

NEKTARIINIKEIKAUSKAKKU
(22 cm vuokaan)

50g voita
1 dl fariinisokeria
n. 5 nektariinia

Taikina:
125g huoneenlämpöistä voita
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl kermaa
  1. Laita uuni lämpiämään 200°C:een.
  2. Kuutioi voi nokareiksi kakkuvuokaan. (Mieluummin ei irtopohjavuoka).
  3. Lisää fariinisokeri vuokaan ja nosta vuoka uuniin pariksi minuutiksi.
  4. Kun voi on sulanut, nosta vuoka uunista ja sekoita voisula ja sokeri sekaisin.
  5. Leikkaa nektariinit lohkoiksi ja asettele vuokaan.
  6. Valmista taikina: Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi.
  7. Lisää munat yksitellen koko ajan sekoittaen.
  8. Sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan.
  9. Lisää myös kerma taikinaan.
  10. Lusikoi taikina hedelmien päälle kakkuvuokaan.
  11. Paista uunin alatasolla n. 35 min tai kunnes kakku on kypsä.
  12. Anna kakun vetäytyä vuoassaan 15 min ennen sen kumoamista. Keikautetun kakun kannattaa antaa jäähtyä vuoan alla, niin se säilyy mehevänä.

FIN-ENG:
Last week while I was taking care of the suitcases, laundry and re-packing (with the kids), Mikko was enjoying his deep water and shipwrecks (alone). All the same, now we're all happily enjoying the finnish summer in the countryside. And I baked a nectarine upside down cake.

13 heinäkuuta, 2011

ERICEIRA OSA 2

Onni on välilasku Münchenissa

Haaveet pitkistä ravintolailloista olivat tällä lapsimäärällä reissatessa haudattu jo alkuunsa. Ulkona syöminen painottui pääosin rantojen ravintoloihin ja kuppiloihin, joissa sai ruokaa, kun lasten aikatauluihin kulloinkin sopi. Muuten grillattiin ja kokattiin talolla. Ruokavalio oli kahden viikon ajan aika kala- ja äyriäispainotteinen. Kuten edellisenkin Portugalin visiittimme jälkeen kirjoitin, merenelävät ovat ehdottomasti maan keittiön parasta antia. (Piripiri-kanaa unhoittamatta!)






Kauppahalleissa ja toreilla pyöriminen on kaikille ruuasta kiinnostuneille ehdotonta ajanvietettä ulkomaanmatkoilla. Omalla kohdalla diggailu jatkuu perus-supermarkettiinkin. Suosikkejani ovat ehdottomasti jogurtti- ja keksihyllyvälit.





Portugalilainen leipä ei oman kokemukseni mukaan ole kummoista. Jokaisessa leipomossa ja kuppilassa on tarjolla samoja vaaleita perussämpylöitä. Silti arvostan leipäkulttuuria, jossa leipä haetaan tuoreena leipomosta, ei ikituoreena supermarketista.


Makeiden leipomusten joukosta oli ylivoimainen lempparini pastel de nata. Itsehillintä petti totaaisesti, kun aamuleipien noutajat nappasivat leipomosta näitä mukaansa. Keltuais-kermavanukasta voitaikinakupissa. Toimi. Ilmeisesti toimii myös portugalilaisten mielestä, sillä pikaisella vilkaisulla vähintään 90% kaikista leivonnaisista piti sisällään jonkin sortin taikinaa yhdistettynä jonkin sortin keltuaisista valmistettuun custardiin.

Nyt himaan tultuani, pastel de nata reseptiä googlaillessani, löysin tälle keltuaisfanaattisuudelle kuitenkin vallan loogisen selityksen. Ennen vanhaan portugalilaisissa luostareissa kananmunan valkuaisia tarvittiin suuret määrät sekä nunnakaapujen tärkkäämisessä että viinien puhdistamisessa. Näin ollen näpsäkät nunnat kehittelivät lukuisia reseptejä, joissa hyödynsivät näitä ylijäämäkeltsivarastoja. 



FIN-ENG:
The absolute highlights of the trip for me were pastel de nata pastries for breakfast, prawns on the beach for lunch and local market fresh fish from grill for dinner. Yes, I like food.

11 heinäkuuta, 2011

ERICEIRA OSA 1


"Ananas!!" huudahti siskonpoikani palmun nähdessään. Portugalissa oli kivaa.

Asuimme talossa,

josta oli kiva näkymä

ja jossa oli pieni uima-allas,

jossa osa porukasta ui,

osa snorkalili,

osa löysi sisäisen vesipetonsa

ja osa taas ei.

Syötiin pieniä katkarapuja,

isoja katkarapuja,

pieniä doradoja,

isoja doradoja

ja juotiin naurettavan halpaa Mateusta.

Isot pojat surffasivat (kuvassa joku muu iso poika),

tytöt ja pienet pojat pysyivät kuivalla maalla.

Tehtiin kaupunkiretkiä,

hiekkarantaretkiä,

vuorikiipeilyretkiä,

sekä retki Manner-Euroopan läntisimpään (ja salettiin tuulisimpaan) pisteeseen.




Olihan sitä toki välillä pelaamista viiden pikkuipanan ja parhaimmillaan seitsemän aikuisen logistiikan kanssa, mutten taida silti olla ainoa jonka mielestä oli kivaa. Vaikken vieläkään ymmärrä mistä portugalilaiset ovat omituisen kiitos-sanansa repäisseet, niin muito obrigada vaan koko matkaseurueelle!


FIN-ENG:
I think the pics speak for themselves. Portugal trip ruled!