31 lokakuuta, 2011

AAMIAISLEIPÄ (EI SISÄLLÄ KURPITSAA)


Perinteisen suomalaisen juhlan, Halloweenin, hengessä ajattelin leipoa kurpitsaleipää. Tai ainakin leipää, jossa olisi kurpitsansiemeniä.

Kurpitsansiemenet oli kuitenkin syöty salaatin päällä, joten leivoin sen sijaan leivän, johon tulee auringonkukansiemeniä ja pellavansiemeniä. Ohje on Heléne Johanssonin Leipä-kirjasta.


AAMIAISLEIPÄ
(2 vuokaleipää)

Vaihe 1:
400g vettä
50g ruishapanjuurta
175g ruisrouhetta
60g ruisjauhoja
125g auringonkukansiemeniä
75g pellavansiemeniä
20g merisuolaa
  1. Sekoita kaikki ainekset sekaisin kulhossa.
  2. Anna seistä vähintään 5 tuntia.
Vaihe 2:
liotetut ainekset vaiheesta 1
200g vettä
50g hiivaa
300g vehnäjauhoja
250g ruisjauhoja
150g tummaa siirappia
  1. Sekoita liotettu seos ja muut ainekset.
  2. Vaivaa taikinaa yleiskoneella 10 min, käsin tupla-aika.
  3. Anna taikinan levätä 30 min.
  4. Vaivaa vielä minuutin verran ja anna levätä toiset 30 min.
  5. Jaa taikina kahteen hyvin voideltuun leipävuokaan ja kohota 1,5-2 h.
  6. Esilämmitä uuni 250°C:een.
  7. Laita leivät uuniin ja laske lämpötila 175°C:een.
  8. Paista hieman reilu tunti, kunnes sisälämpötila on 98°C.
  9. Ota leivät vuuista ja anna jäähtyä hieman ritilällä.
  10. Pakkaa leivät vielä lämpimänä muoviin ja anna mieluiten seistä seuraavaan päivään.

 Alli & Elsa veistelivät pappansa kera perinteisen suomalaisen Halloween-kurpitsan.


FIN-ENG:
My contribution to the Halloween was supposed to be a bread containing pumpkin, or at least pumpkin seeds. Ended up with a bread containing flax and sunflower seeds. Not very halloweenish, but good.


26 lokakuuta, 2011

ROCKY ROAD


Useimmiten en laskeskele kaloreita. Mutta nyt laskin.


Yllä olevalla pellillä on lähes 16000 kcal. Kuusitoistatuhatta.

Kuluttaakseen tuollaisen kalorimäärän, tulisi kaltaiseni normipainoisen naishenkilön juosta 18 tunnin ajan, lujaa.


Tai potkukelkkailla 34 tuntia. Tai hakata halkoja 40 tuntia. Tai leikkiä lasten kanssa 60 tuntia. Tai pelata 80 tuntia minigolfia. Tai ihan vaan levätä 238 tuntia.


Mutta koska minulla ei ollut aikaa levätä seuraavaa kymmentä vuorokautta, niin päätin olla syömättä koko pellillistä itsekseni ja viedä herkkua mukanani rakkaan ystäväni syntymäpäiville.

Darlings fyi: Yhdessä palassa oli hieman alle 100 kaloria. Joten no hätä.
Paitsi jos söit kovin monta palaa.



ROCKY ROAD
(pellillinen!)

Pohja:
500g digestive-keksejä
275g voita sulatettuna
2 rkl sokeria
  1. Hienonna keksit.
  2. Sekoita voisula ja sokeri tasaisesti murun joukkoon.
  3. Painele keksimuruseos leivinpaperilla peitetyn pellin pohjalle.
  4. Paista 175°C:ssa 15 min.

Täyte:
1 kg tummaa suklaata
1 l kermaa
6 keltuaista
200g vaahtokarkkeja (osta pieniä jos löydät, ja jos saat vaan isoja, pilko saksilla pieneksi)
140g kuorellisia manteleita
  1. Sulata 850g täytteen suklaasta varovasti vesihauteessa tai mikrossa.
  2. Kuumenna kerma kattilassa lähes kiehuvaksi.
  3. Vatkaa keltuaiset kevyesti vaahdoksi kulhossa. Lisää n. 2 dl kuumaa kermaa koko ajan sekoittaen keltuaisvaahdon joukkoon.
  4. Kaada keltuais-kermaseos lopun kerman joukkoon.
  5. Yhdistä sulatettu suklaa ja keltuais-kermaseos.
  6. Rouhi loput täytteen suklaasta (150g) pieniksi paloiksi ja ripottele suklaa, mantelit ja vaahtokarkit paistetun pohjan päälle.
  7. Kaada päälle suklaa-kermaseosta niin, että sitä jää päällystä varten n. 2,5 dl.
  8. Laita kylmään jähmettymään vähintään tunniksi.

Päälle:
100g vaahtokarkkeja (pieniä, kts. yllä)
80g kuorellisia manteleita
100g tummaa suklaata rouhittuna
  1. Ripottele vaahtokarkit, mantelit ja suklaapalat jähmettyneen täytteen päälle ja valuta koristeeksi loput suklaa-kermaseoksesta.
  2. Anna vielä nopeasti jähmettyä kylmässä ennen tarjoilua.
Huom! Jos leikkaat valmiiksi annospaloiksi, tee se kuumalla vedellä lämmitetyllä terävällä veitsellä.


FIN-ENG:
If you would eat the whole sheet of rocky road by yourself, you'd have to run fast for 18 hours, in order to get rid of all the 16000 calories. Alternatively you could play mini golf for 80 hours.

22 lokakuuta, 2011

MARIMEKKO & PUTTE'S


Keskiviikkona piristin harmaata arkea menemällä Marimekon S/S 2012 näytökseen Kaapelitehtaalle. Raikkaisiin kesämekkosiin puetut, paljain jaloin vedessä teputelleet mallit, tosiaan saivat ulkona pauhanneen syysmyrskyn unohtumaan toviksi.

 kuva

Joukossa oli ihania yksilöitä, mutta toki myös minua ei niin puhuttelevaa retrohtavaa kukkakuosia. Tykkäsin kokonaisuudesta.


Näytöksen jälkeen oli aito pullakahvitarjoilu. Tarjolla oli myös sormiruokakokoisia savupalvi-kaalipiirakkapaloja ja savumuikkuleipäsiä. Tai ainakin jotain sinne päin.
Sekä Koskenkorvaa mehulla.


Kaapelin valtava Merikaapelihalli taipuu moneen ja niin myös Marimekon tunnelmavalaistu torikahvilameininki oli onnistunut miljöö näytöksen jälkeiseen hengailuun.


Isompi nälkä ja jano tainnutettiin kuitenkin Putte'sissa. Joka erehdyttävästi muistuttaa edesmennyttä Erottajaa.


Kuurna & Ateljé Finne -poppoon uusin on baari, josta saa pitsaa. Ja hemmetin hyvää pitsa saakin.


Listalla neljä pitsaa sekä muutama salaatti. Useimmiten en ole kova pitsan ystävä, mutta se johtunee vaan siitä, että yleensä pitsat ovat aika kamalia. Ei nämä.


Taikina lensi taidolla ja pohja oli makuuni täydellisen paksuinen/ohuinen ja rapea.


Aamulla tyhjensin näytöksestä saadun goodie bagin ja kappas kun sieltä löytyikin sopiva lisä aamiaispöytään. Kiitos Marimekko!


FIN-ENG: 
On Wednesday I forgot about the horrifying weather outside for a moment, while watching the models in summer dresses walking barefoot in water. Marimekko presented their spring/summer 2012 collection at the Cable Factory in Helsinki. After Marimekko's great show and small bites, we had some bigger bites at Putte's. The new bar, where you get the best pizza in town.

21 lokakuuta, 2011

SITRUUNALEIPÄ


Jos et usko tykkääväsi sitruunaisesta leivästä, älä tee tätä leipää. Muussa tapauksessa tee vaan.

Mutta älä laita leipäsiivun päälle mitään, mikä ei sovi sitruunan kanssa. Kuten minä, vuohenjuustoa.
Laita jotain mikä sopii sitruunan kanssa. Kuten minä, tonnikalamössöä.
Onneksi ihan vaan voikin käy.

SITRUUNALEIPÄ
(3 leipää)

700g vettä
30g hiivaa
40g mannasuurimoita
100g avokadoöljyä (tai oliiviöljyä)
400g täysjyvävehnäjauhoja
600g vehnäjauhoja
30g suolaa
15g raastettua sitruunankuorta (n. 3-5 sitruunan kuori, riippuen koosta ja kuoren paksuudesta)
  1. Sekoita keskenään muut ainekset paitsi suola ja sitruunankuoriraaste.
  2. Vaivaa hitaammalla 10 minuuttia, käsin tupla-aika.
  3. Lisää suola ja jatka nopeammalla vielä 5 min. Vaivauksen lopussa lisää sitruunankuoriraaste.
  4. Siirrä taikaina öljyttyyyn astiaan ja anna kohota 1,5 h.
  5. Kippaa taikina jauhotetulle työtasolle ja jaa se kolmeen yhtä suureen osaan. Muotoile pyöreiksi leiviksi.
  6. Kohota leipiä n. 1,5h.
  7. Esilämmitä uuni 250°C:een.
  8. Paista leipiä 200°C:ssa n. 35 min.

FIN-ENG:
Lemon in bread really works. But only if you don't mess the whole thing up by puttin something stupid on the bread. I mean like chevre. As I did...

18 lokakuuta, 2011

SYNTTÄRITORTTU


Tiesittekö, että Hasselhoffista voi vääntää myös tortun?!?


Vaikka silloin, kun ei huvita tehdä kakkua syntymäpäivänsä kunniaksi.


Huomasin muuten Berliinin-matkallamme, että myös Ritter Sportin tuotekehittelijät lukevat blogiani. Että auf Wiedersehen vaan sinne!


FIN-ENG:
The infamous Hasselhoff dressed as a tart. 
Go vote if you haven't done it yet. The guys at Ritter Sport's product development sure will.
 

14 lokakuuta, 2011

BERLIN, BERLIN ÜBER ALLES (PÄIVÄ 3)


Sunnuntaiaamun laugenstangejen jälkeen oli vuorossa taidetta.


Hamburger Bahnhofilta sitä löytyy.


Paikallista nykytaiteen museota ei ehdi yhdessä päivässä ottaa haltuun, mutta näkemästämme olimme eniten vaikuttuneita itäsiiven yläkerran näyttelystä, jossa esiteltiin neljän taiteilijan työt, jotka olivat ehdokkaita voittamaan Preis der Nationalgalerie für junge Kunst -palkinnon. Joukossa oli eri tavoin erittäin vaikuttavaa videotaidetta.


Näimme talossa myös vähän erityyppistä videotaidetta.


Ihana nälkä saapui juuri sopivasti, taiderundimme päätyttyä. Meidän oli tarkoitus mennä syömään ravintola Tiniin, mutta olimme mokanneet aukioloaikojen suhteen, joten sopivasti sattui naapurista löytymään kiva pikku aasialaisravinteli Chan


Annokset eivät ihan vetäneet vertoja kahden edellisen päivän aasialaisille, mutta hyvää oli silti. Sijainti joen varrella Kreuzbergissä oli kuitenkin ympäristönä tosi symppis, joten siitä lisäpisteet.


Rapea ankkani oli todella rapeaa.


Chanilla, ja myös saman kadunvarren Tinillä, oli myös söpöt terassit, joissa uskoisin lämpimämpänä vuodenaikana voivani viihtyä tovin jos toisenkin.


Söimme reissullamme paljon ja hyvin. Minun, ja myös siskojeni mielestä täydelliseen kaupunkilomaan kuuluu ravintoloissa, baareissa ja kahviloissa istuskelu. (Shoppailua unohtamatta.) Ja rennointa meno on silloin, kun kyseessä on kaupunki, jossa on jo useamman kerran käynyt ja voi ilman nähtävyyksienkatsomispaineita keskittyä siihen, mikä juuri sillä hetkellä tuntuu parhaalta. Aivan mahtava loma. Bis dann, Berlin.


FIN-ENG:
You know what happens to all the good things, dont you? They tend to come to an end. But before hitting the worst turbulence ever on our flight back, we still had time for a round of art at Hambuger Bahnhof. And time for the last supper. Suplise: Asian!

Can't wait to be back.

13 lokakuuta, 2011

BERLIN, BERLIN ÜBER ALLES (PÄIVÄ 2)


Tokana päivänä startattiin alakerran laugenstanget mahassa matkamme työläin osuus: Tavoitteena oli löytää uudet farkut. Pikkusiskomme personal shopperimme avulla tavoite täyttyi jopa moninkertaisesti.


Kuten aiemminkin todettu, on Berliinin aasialaisruokatarjonta aika kohdallaan. Siispä lauantain lounas meni vähän samalla hengellä kuin perjantainenkin.


Ja myös Dudu sijaitsee Mittessä. Myös Rosenthalerplatzin kupeessa kuten perjantainen Transitkin.


Ruoka oli jälleen hyvää. Astetta raikkaampaa ja kevyemmän oloisempaa. Chiliä, korianteria ja sitä rataa. Aasialaista fuusiota, mutta pienellä lisätwistillä. Omassa jättikatkarapu-tempurasalaatissani oli myös guacamolea ja salsa rojaa. Ja se todella toimi.


Iltapäiväkuvio oli myös sama kuin edellisenä päivänä. Eli kevyt shoppauskierros vielä lounaan päälle, sitten kämpille ottamaan alkuiltaunet.


Illalla olikin sitten tarjolla jotain ihan muuta. Little Otik on Kreuzbergissä sijaitseva kahden newyorkilaisen perustama ravintola, jossa menu printataan vasta samana iltana juuri ennen avaamista, koska menu muuttuu jatkuvasti sen mukaan, mitä torilta tai esim. paikalliselta metsästäjältä saa raaka-aineeksi.


Sisustus oli simppeli, mutta jotenkin fiilis oli hyvin kotoisa. Samoin voisi kuvata myös ruokia. Annokset olivat hyvin krouvin näköisiä, mutta erinomaisen makuisia. Jäbien haastattelussa, jonka luin, kuvaa keittiömestari ruokaansa rustiikiksi eurooppalaiseksi. Ja sitä se todella oli, yksinkertaista, mutta hyvää.


Pääruuaksi muut söivät linssimuhennoksen kanssa tarjottuja peuranlihapullia, jotka kuulemma olivat parhaita lihapullia ever. Minä söin ihan järjettömän hyvää luomuankasta haudutettua ragouta. Kaikki listan lihat taisivat olla joko luomua tai riistaa. Ja omenapaistosjälkkäri oli ihan taivaallista. Taas lähdettiin jatkamaan iltaa niin kovin tyytyväisinä.


Hilpeääkin hilpeämmän karaoketaksimatkan jälkeen onnnistuimme nätisti hymyillen puhumaan itsemme listan ohi sisään uutuuttaan kiiltelevään Flamingoon. Klubi, tai baari, jossa vietettiin vasta avajaisviikonloppua. Jos edellisenä iltana Prince Charlesissa oli edustettuna nuorempaa trendikästä berliiniläistä, oli Flamingossa kiva katsella vähän vanhempaa trendikästä berliiniläistä ja nauttia pari (berliiniläisittäin) tyyristä drinksua.


Ja koska kello oli vasta ehkä kaksi, oli aika siirtyä Berghainiin, jonka pikkusiskomme vaati saada meille lempiklubinaan esitellä. Vanha voimalaitos, jossa jo useamman vuoden on majaansa pitänyt Euroopan klubbaajien klubien klubi. Auki viikonloppuisin vuorokauden ympäri, osa jengistä viettää siellä lähes koko viikonlopun. Ymmärtääkseni kovin suosittua on mennä yläkerran Panorama Bariin sunnuntaiaamuna ja viettää siellä, ilman kamalaa päivänvaloa, koko armas päivä.

Paikka oli ihan kreisi. Ulkona kiemurteli varmaan lähes tunnin mittainen jono. Pelottavan näköiset tatskatut poket seisovat ovella ja aivan mielivaltaisesti saattavat ilmoittaa kelle tahansa: "You're not getting in. We don't want you in." Kuten kävi edessämme kolmelle italialaistytölle. Berghainiin liittyvistä legendoista yksi onkin se, ettei kukaan voi olla varma sisäänpääsystään. Koskaan.

En ole sen tyyppinen partyanimal, että jaksaisin moista menoa, mutta täytyy sanoa, et toista tuhatta ihmistä vetävä elektronisen jumputuksen mekka oli kyllä näkemisen arvoinen.


FIN-ENG:
The Saturday we started by spending an hour in a fitting room. Our little sister personal shopper ran back and forth bringing us jeans in different sizes and colors and models. Lunch, asian again, we had in Dudu, Mitte again. Dinner in Little Otik, Kreuzberg. Both very very good. After dinner we felt very vip sipping sparkling at Flamingo. Then the youngest one of us took us to Berghain. The club of clubs, paradise on earth. If you're into tech house or detroit techno or minimal techno. Or something similar. Which I'm not.

11 lokakuuta, 2011

BERLIN, BERLIN ÜBER ALLES (PÄIVÄ 1)


Kaukaa viisaina hankimme isosiskoni kanssa pikkusiskollemme viime jouluna lahjaksi Mujin astetta tyylikkäämmän taittopatjan. Edellisellä reissulla Berliiniin yövyimme kuitenkin hotellissa, joten vasta nyt pääsin patjaa kokeilemaan. Hyvä oli. Pikkuloman lyhyehköiksi jääneet yöunet eivät johtuneet patjasta.


Jo ennen aamuyhdeksää perjantaina koputtelimme pikkusiskon hereille. Ihmeteltiin tovi kaunista kämppää ja purettiin kamoja, myös meiltä tilatut tuliaiset. Ruispalat ymmärrän ja jotenkin Knorrin valmissosekeitonkin (jos siitä oikein kovasti tykkää ja sitä ei sieltä saa). Mutta Battery Strippediä en ymmärrä. Nykyajan nuoriso.


Lentokoneessa tarjoillun tuorejuustolla täytetyn näkkileivän jäljiltä oli edelleen vähän aamiaisnälkä, joten alakerran leipomo-kahvilassa vedettiin mehut ja laugenstanget. Tuon ikuisen saksalaissämpyläsuosikkini lisäksi laskin liikkeessä olleen reilut 60 vaihtoehtoista leipä- ja sämpylätuotetta.


Selvyyden vuoksi: Toi isompi on se pieni ja toi pienempi on se iso. Vaikka se yrittääkin näyttää isommalta ja seistä varpaillaan. Joka tapauksessa tällä jengillä painuimme shoppailemaan.


Cosissa ja parissa muussa liikkeessä aikamme huuhailtumme, oli aika lounaan. Se nautittiin Transitissa, Mittessä sijaitsevassa thai-indopaikassa.


Menusta poimittiin sekalainen setti kolmen euron pikkukippoja jaettavaksi.


Pari lievää pettymystä mahtui joukkoon, mutta suurin osa oli tosi hyviä.


Kauniiden aasialaistarjoilijattarien lisäksi silmää miellytti myös mustanpuhuvan interiööri.


Ihanien lamppujen alla nautitun loman ekan lounaan jälkeen oli hyvä jatkaa vielä kaupoissa kiertelyä ja Mittessä kuljeskelua. Tukikohtaan palattiin ajoissa, että ehdittiin ottaa pienet tirsat ja kaunistautua iltaa varten.


Cookies Creamissa oli pöytävarauksemme illaksi.

Ravintolan sijainti Westin Grand -hotellin takana, epämääräisen umpikujalta vaikuttavan roskistakapihan päädyssä, tekee lokaatiosta vähintäänkin mielenkiintoisen.


Ovelle löydettyämme sai vielä painaa summeria ja ovi avattiin kakkoskerroksessa sijaitsevasta ravintolasta käsin. Ovelta kävellään tilan alakerrassa sijaitsevan, ainoastaan tiistaisin ja torstaisin auki olevan, Cookies clubin pimeiden aulatilojen läpi yhtä pimeään portaikkoon, joka johtaa yläkerran ravintolaan.


Cookies cream on vegeravintola. Silti listalta ei tarvitse pelätä löytävänsä pelkkää tofua ja papuja ja tylsiä, riisi- tai pastalisukkeella täydennettyjä mössöannoksia. Heikon fotarin heikossa valossa ottamat kuvat eivät todellakaan tee oikeutta kauniille annoksille, joten jätetään ruokakuvat väliin.


Ekan kierroksen voittaja-annos taisi olla omani: Punajuurella värjätty uppomuna, punajuurichutneya ja pinaatticremeä. Pääruuista paras oli ehdottomasti pikkusiskoni parmesan dumplings with coriander carrots and amalfi lemon sauce. Huonoja eivät olleet omat pitkulaiset gnocchini, jotka tarjoiltiin sokeriherne-mangosalaatin ja vesikrassivaahdon kanssa, tai toisen siskoni yrttinen leipäkohokas, haudutetun kaalin, kantarellien yms. kera.
Jälkkärit eivät olleet niinkään mieleenpainuvia.


Ainakin näin alakerran klubin oltua kiinni, tuntui Cookies creamissa syöminen jotenkin aavistuksen salaseuramaiselta. Se, sekä viimeisen päälle kokattu kasvisruoka tekivät illan ruokakokemuksesta mahtavan. Vieläpä kun menulla oli hintaa huimat 36e per kolme ruokalajia. Tyytyväisiä asiakkaita siis.


Tyytyväisinä, ja tanssilattian uuvuttamina, lähdettiin kohti kotia monta tuntia myöhemmin Kreuzbergin Prince Charles -klubilta.

FIN-ENG:
The first day of the three sister's Berlin weekend took almost 24 hours and included Laugenstangen at the downstairs bakery, shopping in Mitte, lunch at Transit, shopping in Mitte, dinner at Cookies Cream and dancing at Prince Charles. What a day. And what a night.