05 joulukuuta, 2013

PIPARIBATTLE 2013


Tavallisia pieniä pipareita voi syödä joulukuussa koska tahansa, ohimennen. Ne on jotenkin aika harmittomia. Mutta kauttaaltaan ylimakealla pikeerillä koristeltuja, kookkaita joulukuusipipareita voi syödä kerralla enintään yhden.
Eli jos haluat, että pipareita riittää jouluun asti, koristele ne. Reilulla kädellä.

Ja jos taas haluat voittaa koristelemillasi pipareilla Kitchen Aid -yleiskoneen, kannattaa osallistua Hotelli- ja ravintolamuseon ja Dr. Oetkerin PipariBattleen. Arvovaltaisessa tuomaristossa mm. minä! PipariBattleen ehtii osallistumaan vielä viikon ajan, eli 12.12. asti. Tarkemmat ohjeet ja tiedot eri kategorioista PipariBattle 2013:n Facebook-saitilla.

03 joulukuuta, 2013

ARVONTA


Juurevaa leipää -kirjan arvonta on nyt suoritettu. Virallisena valvojana/askartelijana/onnettarena toimi noin 39-asteinen pikkupotilas.



Ja voittaja on...


Kommentoija nro 1!


Kesänaapuri, lähetäthän yhteystietosi jauhotsuussa@gmail.com-osoitteeseen, niin saadaan kirja mitä pikimmiten postiin. Onnea voittajalle!

P.s. Ruis pesi vehnän murskaluvuin 44-9. Ei ehkä kovin yllättävää.

29 marraskuuta, 2013

LEVAIN À LA STUREBY (VAALEA HAPANLEIPÄ III)


Upouudesta keittokirjasta on kamalan vaikea valita minkä reseptin tekisi ekana. Päädyin valitsemaan leivän, jonka Martin Johansson nimeää lempparikseen.

Moni edellisen postauksen arvontaan osallistuneista vannovat rakkauttaan rukiiseen, mutta omasta mielestäni nämä vaaleat hapanjuureen leivotut leivät ovat aika tiukka vastus ruisleivälle, niin maussa kuin säilyvydessäänkin. Ehkä jopa vähän monikäyttöisempiäkin?

LEVAIN À LA STUREBY (VAALEA HAPANLEIPÄ III)
(2 leipää)

1. päivä, ilta:
100g vehnähapanjuurta
200g vettä
150g erikoisvehnäjauhoja
50g ruisjauhoja
  1. Sekoita juuri, vesi ja jauhot tasaiseksi massaksi.
  2. Peitä kulho muovilla ja anna olla yön yli hitusen huoneenlämpöä lämpimämmässä paikassa.
2. päivä, aamu:
Eilinen hapantaikina
450g vettä
750g erikoisvehnäjauhoja
20g suolaa
  1. Sekoita muut ainekset paitsi suola ja vaivaa koneella 5 min hitaalla + 3 min vähän nopeammalla.
  2. Lisää suola ja vaivaa vielä 2 min lisää.
  3. Jos taikinassa ei vaikuta vielä olevan riittävä sitko (eikä irtoa kulhon reunoista), anna levätä 5 min ja jatka sitten vaivaamista vielä pari minsaa.
  4. Voitele muovilaatikko tai laakea kulho öljyllä, kippaa taikina sinne ja peitä.
  5. Kohota kunnes taikina kaksinkertaistunut (mulla meni n. 4h). 
  6. Kohoamisen aikana taittele taikinaa kolme kertaa: Ensimmäisen kerran noin 1 tunnin kuluttua, sen jälkeen 30 min välein. (Taita taikinaa kostutetuin käsin reunoilta kohti keskustaa.)
  7. Esilämmitä uuni 275 °C:een.
  8. Kumoa taikina hyvin jauhotetulle työtasolle ja jaa kahteen osaan.
  9. Muotoile toisesta palasta n. 20x30 cm suorakulmio ja taita se pituussuunnassa kahtia painamatta taikinaa liikaa.
  10. Nosta taikina varovasti leivinpaperille jättäen sauman sivuun. Toista sama toiselle taikinapalalle.
  11. Laita leivät uuniin, laske lämpötila heti 250°C:een. 
  12. Kun paistoajasta on kulunut 15 min, laske lämpö 200°C:een ja tuuleta uunia avaamalla ja sulkemalla luukku muutaman kerran. Ota leipä uunista, kun paistoaikaa on kulunut yhteensä n. 35 min.
  13. Jäähdytä ritilällä.
Vaikken valoisaan aikaan enää ehtinytkään napata kuvaa leipäseni sisältä, lupaan että reiät olivat aivan yhtä suuria kuin kirjan leivässäkin (ed. postauksen kuvassa)!

Muistutuksena vielä joskus aiemminkin jakamani Martin Johanssonin taikinantaittamisvideo:


27 marraskuuta, 2013

MARTIN JOHANSSON: JUUREVAA LEIPÄÄ (& ARVONTA!)


Martin Johanssonin, suositun ruotsalaisen leipäbloggaajan alkuperäistä Pain de Martin -blogia olen minäkin kahlannut hapanjuurihommeleita aloittaessani.
Tämä entinen art director on nykyjään myös keittokirjailija ja toisella kotimaisella on häneltä ilmestynyt jo kolme kirjaa. Kirjoista ensimmäinen on vihdoin julkaistu suomeksikin, nimellä Juurevaa leipää. Kirjan kustantanut Moreeni lähetti kirjan tutustuttavaksi.


Selkeiden juurileivontavinkkien ja hyvien neuvojen lisäksi on kirjassa ihanan kuuloisia reseptejä, joita tullaan varmasti testailemaan lähitulevaisuudessa.


Niiden, jotka ovat haaveilleet harppaavansa leivänleipomisessa seuraavalle levelille, eli juurileivontaan, kannattaa nyt äkkiä kirjoittaa joulupukille. Loistovinkki joulutoivelistalle!



Pikkujoulukauden kunniaksi pääsee Jauhot suussa, yhteistyössä kustannusosakeyhtiö Moreenin kanssa, leikkimään joulupukkia:

Kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden kesken arvotaan tämä juureva leivänleivontakirja. Jätä vastauksesi viimeistään sunnuntain aikana, maanantaina arvotaan!

KUMPI MUKAAN AUTIOLLE SAARELLE, RUIS VAI VEHNÄ? 
(Huom. autiolla saarella on myös vettä, suolaa ja uuni. Ja sekoituskulho. Ja ehkä vähän voita.)


24 marraskuuta, 2013

LUOMUJAUHOT SUUSSA


Keittiökaapin hylly, joka on varattu yksinomaan jauhoja varten, on viime aikoina ollut vähän tukkeessa.
Helsingin Myllyn Myllärin Luomu etsii parhaillaan Suomen inspiroivinta leipojaa. Me mukana olevat blogit olemme saaneet roppakaupalla tuotenäytteitä, mikä sinänsä on vallan mahtavaa, koska muutenkin saman lafkan jauhoja useimmiten käytän.


Pienen tilaongelman eteen olen kuitenkin joutunut. Reilu 20 kiloa jauhoja, jauhoseoksia ja hiutaleita, niiden jo valmiiksi kaapista löytyvien noin kymmenen pussukan lisäksi. Nyt ne jäljellä olevat, noin 15 kiloa, koristavat kyökin sivupöytää.
Ei auta kuin leipoa lisää. Jee!

20 marraskuuta, 2013

SUMMA SUMMARUM


Lihaton lokakuumme päättyi tietysti jo aikaa sitten, mutta loppuyhteenveto on vielä tekemättä. Oma tavoitteeni oli keksiä pöytäämme 3-, 6- ja 7-vuotiaille maistuvia kasvisruokia. Haaste sinänsä, koska erityisesti nuorin suhtautuu useimpiin lautasella esiintyviin vihreisiin asioihin kuin ruttoon.
Lokakuisen projektimme sääntöihin kuului, että kalansyöntiä ei rajoitettu kuin lohen osalta ja kylässä ollessa oli määrä syödä sitä mitä tarjotaan.
  1. Lohisoppa:
    Lapset söivät isovanhemmilla, takuuvarma herkkuruoka pienestä pitäen. Jopa tilli menee joukossa.
  2. Kasvispihvit:
    Tein valtavan määrän kasvispihvejä, jotka mielestäni olivat erittäin onnistuneita, erityisesti tzatzikin kanssa. Lapsista yksi söi suht nätisti, kaksi muuta taistelivat kakoen.
  3. Tomaatti-papupata & riisi:
    Kidneypapuja, ruskeita papuja, tomaattimurskaa, sipuleita, yrttejä. Aina uppoaa, kunhan nuorimmalle muussaa pavut huomaamattomiksi.
  4. Kaupan pinaattiletut:
    Oli vähän hoppu... Kasvisruoka mikä kasvisruoka.
  5. Pasta bolognese quorn-rouheesta:
    Eivät edes huomanneet, ettei kyse ollut oikeasti jauhelihasta. Muut quorn-tuotteet ovat mielestäni aika kammottavia (pihvit ja kuutiot), mutta jauhelihaa ulkoisesti muistuttavan rouheen saa toimimaan.
  6. Hirvimureke:
    Tädilläni kylässä. Melkein kasvisruokaa, suoraan metsästä.
  7. Valkopapu-kukkakaalikeitto:
    Soseutettu, papujensa ansiosta tietysti proteiinipitoinen keitto. Järjettömän hyvä, lapset rakastivat!
  8. Quarn-bolo:
    Kertaus on opintojen äiti.
  9. Porkkana-makaronilaatikko:
    Vanhimmalla lapsella kylässä kaveri, joka söi neljä lautasellista ja totesi ruuan olevan tavallista liha-makaronilaatikkoa paljon parempaa. Omat lapset eivät arvostaneet: "Toivon ettei tätä syödä kovin usein."
  10. Valkopapu-kukkakaalikeitto:
    Uusintakierroksella.
  11. Porkkana-makaroniloota:
    Toka rundi, vastustuksesta huolimatta. Vanhin lapsi havahtui: "Äiti, miksei meillä muuten enää syödä mitään lihaa?" Selitin.
  12. Kuhaa, perunaa, ruusukaalia:
    Erityisesti nuorimmainen söisi kotimaista valkoista kalaa vaikka joka päivä, valitettavasti lompakko ei anna periksi välillä neljässäkympissä huiteleviiin kilohintoihin ihan jatkuvasti. Ruusukaalit eivät uponneet, yllätys yllätys.
  13. Muikkuja, muusia:
    Nam, mutta muikut olivat niin isoja, että lapsille oli vähän pakko perata.
  14. Savusiikapasta:
    Helppo nakki.
  15. Maapähkinävoi-tomaattipata + riisi:
    Isoäidin tekosia, täysi suksee. Erityisesti nuorin yllätti.
  16. Kuhaa, perunaa, hollandaise-kastiketta (kylässä):
    Lapset syömässä isovanhemmilla, jossa nähtävästi aina vaan herkkuja tarjolla.
  17. Vegefiesta:
    Eli fajitaksia, joissa täytteenä lämmin sipuli-paprikamössö + muut lisut. Kestosuosikki.
  18. Punajuurispagu:
    Toinen kestosuosikki. 
  19. Kamerunilaista kanaa, vuohta ja paistettua riisiä:
    Kamerunilaisissa juhlissa. Maut hyvin vieraita, aikuisillekin. Siihen nähden olin sangen tyytyväinen lapsieni syömiseen. Eksoottisempaakin olisi ollut tarjolla, kuten lehmännahkapataa.
  20. Lohikulibijak:
    Vaihteeksi lapset kylässä isovanhemmilla. Voisulaa päälle ja avot.
  21. Teriyakitofua, nuudeleita:
    Itse en ole mikään suuri tofufani ja taisin tehdä tofua lapsille ekaa kertaa. Teriyakisoosissa söisi varmaan vaikka pieniä kiviä. Osui ja upposi.
  22. Punajuurispagu:
    Taas. Aikuisille päällä lisäksi sinihomejuustoa, lapsille sellaisenaan.
  23. Kukkakaali-tofucurry, riisi:
    Intialaisvibellä, hyvää. Ei kuitenkaan lasten mielestä. Kokonaiset kasvikset tökkii ja pahasti.
  24. Linssi-tomaattikeitto:
    Yllättävä menestys!
  25. Kukkakaali-tofucurry, riisi:
    Sama kuin toissapäivänä, nyt muussasin ipanoille kukkakaalit pieneksi. Ei silti oikein kelvannut.
  26. Hirviwallenbergit:
    Ateljé Finnessä. Tarvitseeko erikseen mainita että oli järjettömän hyvää, kaikkien mielestä? 
  27. Linssi-tomaattikeitto:
    Jos luit tänne asti, huomaat että meillä aika usein syödään samaa ruokaa parina iltana.
  28. Hodarit ruotsalaisessa huonekalukaupassa + kotona savulohta ja ruisleipää:
    Vähän livettiin ruodusta...
  29. Kalasoppaa:
    Ja taas isovanhemmilla.
  30. Kuorineen paahdettu maa-artisokkakeitto:
    Eivät erityisemmin arvostaneet. Yök taisi kuulua kerran.
  31. Maa-artisokkapasta:
    Meni. Kuten useimmat asiat spagetin kanssa.

Ja mitähän tästä opin? (Sen lisäksi, että isovanhemmilla syödään paljon kalaa?)
No ainakin tajusin sen, että seuraava kommenttini Lihaton lokakuu -postauksessani oli ihan höpönlöpöä:
"Fakta on se, että ainakin meidän lapsille helpommin uppoava, nopea ja suht edullinen arkiruoka useimmiten sisältää jotain lihaa, jossain muodossa."
Lapsille maistuvia, nopeita ja todella edullisia kasvisruokia on vaikka kuinka paljon ja syyttä pidän lapsiani nirsoina. Mitä sitten, jos useimmat kasvikset menevät toistaiseksi vielä mieluummin muussatussa tai soseutetussa muodossa, kuin al denteksi -höyrytettyinä?

Ei se porkkana-makaronilaatikko sitä paitsi ollut oma suosikkinikaan, kasvispihvejä vihasin minäkin lapsena, eikä kukkakaali-tofucurry olisi 30 vuotta sitten lukeutunut omiinkaan lemppareihini.
Jatketaan siis hyväksi havaitulla tiellä, tehdään uusia ja vanhoja kestosuosikkeja ja aina välillä jotain ihan muutakin, vaikkei se niin kaikille maistuisikaan!



13 marraskuuta, 2013

GLORIA BLOG AWARDS 2013



Melkein kaksi viikkoa on vierähtänyt Gloria Blog Awardseista, ja muita blogeja seuraavat varmasti tietävät keille palkinnot menivät.
(Äiti, fyi: Ruokapuolelta palkittiin Truly KiraSuvi sur le vifYummy Baker ja KinuskikissaGlorian saitilta voi kurkata sisustus- ja tyyliblogien tuloksia.)
Onnea onnea voittajille!

Ja kyllä, olin minäkin juhlimassa. Olihan blogini saanut kunnian olla ehdolla Paras leivontablogi -kategoriassa. Viime vuotisissa pippaloissa avecinani oli pikkusisko, tänä vuonna isosisko. Seura siis ainakin oli jälleen taattua laatua. 


Vasemmalla instamoment vastapäisen hotellin hississä matkalla gaalaan, oikealla muutamaa tuntia myöhemmin matkalla baariin. 
Jälleen ilman päitä, mutta huomattavasti kasuaalimmissa asuissa.

30 lokakuuta, 2013

PALSTERNAKKA-KARDEMUMMACUPCAKES


Lasten palsternakkaennakkoluulot kopisivat kovaa ja korkealta jo taikinakulhon nuolemisvaiheessa. Kardemummalla maustetut palsternakkacupcaket tuorejuustokuorrutuksineen osoittautuvat hitiksi.

PALSTERNAKKA-KARDEMUMMACUPCAKES
(12 kpl)

150g jauhoja (n. 2,25 dl)
1 tl jauhettua kardemummaa
1,5 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
2 kananmunaa
150g ruokosokeria (n. 1,75 dl)
1,5 dl öljyä
150g hienoksi raastettua palsternakkaa (2 isoa)

Kuorrutus:
200g tuorejuustoa
50g suolatonta huoneenlämpöistä voita
65g tomusokeria (n. 1 dl)
(päälle jauhettua kardemummaa)

  1. Sekoita keskenään jauhot, kardemumma, leivinjauhe, suola.
  2. Toisessa kulhossa sekoita kananmunat, sokeri, oljy ja hienoksi raastettu palsternakka.
  3. Lisää joukkoon jauhoseos ja sekoita tasaiseksi.
  4. Jaa taikina tasan 12 muffinssipaperiin tai muffinssipellin koloihin.
  5. Paista 175°C:ssa n. 20 min. Jäähdytä.
  6. Kuorrutusta varten vatkaa tuorejuusto, tomusokeri ja voi tasaiseksi massaksi. Pursota tai levitä kuorrute jäähtyneiden kakkujen päälle.


26 lokakuuta, 2013

SUKLAAPAVLOVA


Viikon takaiselle syyslomalle läksiessämme siinsi silmissäni kaislikosta nostettavat haukimurekkeet, laiturinnokan katiskaan uineet ahvenfileet ja takametsästä löytyvät suppissoppasaaliit. Ja pask*t. Nolla-asteisessa tihkussa kaislikon haukia jaksoi ainoastaan perheen isä hetken yrittää ja laiturinnokan katiskan suosikkiahvenet olivat myös ilmeisesti jo lentäneet etelään. Suppiksia emme edes yrittäneet löytää.

Mutta takkaa poltimme, saunoimme ja otimme iisisti.
Ja suklaapavlovia tein myös!


SUKLAAPAVLOVAT
(8 kpl)

Marengit:
3 valkuaista
150g sokeria
1,5 rkl kaakaojauhetta
0,5 rkl balsamicoa
50g hyvää tummaa suklaata pieneksi pilkottuna

Päälle:
2,5 dl kermaa
sokeria
suklaata, hedelmiä, marjoja

  1. Vatkaa valkuaisia kunnes vaahtoa alkaa muodostumaan.
  2. Lisää sokeri vähitellen ja jatka vatkaamista kunnes vaahto on kiiltävää ja jäykkää. (Vatkaimia nostaessa vaahto muodostaa terävän huipun.) Varo ylivatkaamista.
  3. Siivilöi joukkoon kaakaojauhe, lisää balsamico ja pieneksi pilkottu suklaa ja kääntele tasaiseksi seokseksi.
  4. Pursota marenki (tai vaihtoehtoisesti voit levittää marengin myös lusikalla) leivinpaperilla päällystetylle pellille samankokoisiksi ympyröiksi niin, että reunoilla seosta on hieman enemmän. Huom. jätä niille hiemna paisumistilaa, eli ei ihan vieri viereen.
  5. Esilämmitä uuni 180°C:een. Laita marengit uuniin ja laske lämpö 140°C:een.
  6. Paista n. 45 min, sen jälkeen ota uuni pois päältä, avaa luukkua hieman ja pidä marengit uunissa, kunnes ne ovat täysin jäähtyneet.
  7. Vatkaa kerma vaahdoksi, makeuta sokerilla.
  8. Laita marenkien päälle kermaa ja suklaahippusia ja koristele haluamillasi marjoilla tai hedelmillä.


Haravoinnissa käyttämämme lapsityövoiman mielestä vaahteranlehtikasamme oli Suomen korkein. Siitä en ole ihan varma, mutta kauan sen kasaan raapimisessa meni.


Varsinkin jos laskee mukaan myös sen ajan, mikä meni trampoliinileikkien jälkeiseen uudelleenharavointiin.

16 lokakuuta, 2013

POSTRESIS


Siinä ne nyt ovat. Pikkuiseni suuressa maailmassa. Michelintasoisen käsittelyn jälkeen petit fourini olivat kyllä nätimpiä, jotenkin säntillisemmän näköisiä, ja melkein yhtä hyviä kuin itsetehtyinä.

Vähän olin pettynyt, ettei eteläiselle Espalle ollut vedetty mitään banderolleja jälkkärini kunniaksi.

Illan ylivoimaisimmat kohokohdat tässä:


Leipä. Näkkäreiden taakse jäi piiloon vielä tosi hevi (ja hyvä), vaalea hapanjuureen leivottu leipä, mutta etualan saaristolaisleipä, se vasta taivaallista olikin.


Voi. Vaahdotettua voita ja itsekirnuttua voita, muuta ei oikein tarvita.


Keittiön tervehdys numero... ehkä kolme? Luumäen ilmakuivattua possunniskaa ja kalatartaria.


Turska. Kera ohran ja suppisten. Top 5 kala-annos ever. Tai ehkä top 3.


Seura. Miesseurastakin oli pari kuvaa, mutta ne ei olleet niin nättejä kuin naisseura. Lähellekään.


11 lokakuuta, 2013

VIIDEN MINUUTIN SUKLAAKAKKU


Lauantaina saaatiin vieraita. Valmisteluihin käytettävä aika oli hyvin rajallinen, imuri hajosi kesken siivouksen ja unohdin ostaa sitä Valrhonaa, jota piti käyttää jälkkäriksi aiottuihin suklaafondanteihin.

Suklaafondant-idea heivattiin, tilalle luottoresepti jo vuosien takaa. Aina yhtä hyvää.


Kun kakun ainekset on mitattu valmiiksi,


 menee noin viisi minuuttia, kunnes taikina on tehty ja vuoassaan uunia varten valmiina.

Huom. ne jotka sulattavat voin tavallisella liedellä induktion tai kaasun sijaan, joutunevat nimittämään kakkua esim. kuuden-seitsemän minuutin kakuksi.


VIIDEN MINUUTIN SUKLAAKAKKU
(22cm vuokaan)

4 rkl kaakaojauhetta
1,5 dl vehnäjauhoa
3 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
150g voita
2 kananmunaa
  1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
  2. Sulata voi ja kaada joukkoon.
  3. Lisää kananmunat ja sekoita tasaiseksi.
  4. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun tai hyvin voideltuun vuokaan ja paista 200°C:ssa 20 min. (Kakun kuuluu jäädä keskeltä vähän tahmaiseksi.)

Saidille sopii niin jätski kuin kylmä kermavaahtokin, tai sitten ihan vaan au naturel, kukin tyylillään.

07 lokakuuta, 2013

MAKEA VOITTO


Jiihaa, voitin, minä voitin! Nimittäin sen Jules Destrooper -jälkkärihaasteen.
Petit four -settini Postresin listalla tämän viikon.

Lastenhoito, check.
Pöytävaraus, check.
Perjantai, täältä tullaan.

06 lokakuuta, 2013

OMENALEIPÄ


Hienoisen makeuden ja omenavivahteen kanssa voin hyvin kuvitella esim. possurilletten sopivan tähän leipään kuin nenän päähän, mutta, lihaton lokakuu.

Toimi onneksi täydellisesti pelkällä voilla.


OMENALEIPÄ
(1 iso leipä)

175g ruishapanjuurta
350g vettä
5g hiivaa
575g vehnäjauhoja
40g tummaa siirappia
15g merisuolaa
100g omenaa raastettuna
  1. Sekoita kaikki ainekset paitsi suola ja omena.
  2. Vaivaa koneella 10 min tai käsin tupla-aika.
  3. Lisää suola ja jatka vaivaamista vielä 5 min.
  4. Lisää karkeaksi raastettu omena ja vaivaa sen verran, että saat raasteen sekoittumaan tasaisesti.
  5. Anna taikinan levätä 30 min.
  6. Muotoile taikinasta hyvin jauhotetulla työtasolla pyöreä pallo ja anna levätä 10 min.
  7. Muotoile pitkulaiseksi leiväksi ja anna kohota kaksinkertaiseksi, joko n. 1,5 h huoneenlämmössä tai jääkaapissa yön yli.
  8. Esilämmitä uuni 250°C:een.
  9. Laita leipä uuniin, laske lämpö 200°C:een ja paista n. 35 min.

02 lokakuuta, 2013

LIHATON LOKAKUU


Päätimme perheemme voimin ottaa osaa Docventuresin lanseeraamaan Lihaton Lokakuu -proggikseen.
Projektin FB-saitilla on keskustelu, tietysti, kääntynyt rasittavaan, somesta tuttuun joko-tai -vastakkainasetteluun.
Monilla on mennyt pointti mielestäni vähän ohi: Lopeta tai vähennä lihankäyttöä lokakuussa, kukin parhaaksi katsomallaan tavalla.

Joku jättää kaiken tehotuotetun lihan pois ruokavaliostaan ja kuukauden ajan valitsee luomua/villiä/riistaa. Joku ostaa päivittäisen 400g jauhelihapaketin sijaan lokakuussa edes kerran viikossa WWF:n kalaoppaasta poimittua vihreän valon kalaa. Joku taas droppaa kala-kasvisruuastaan sen peskon, lakton ja ovon, ja ryhtyy 30 päivän vegaanikuurille.
Kaikki yhtä hyviä.

Meidän viisihenkisen perheemme lihankulutus suomalaisten keskiverron mukaan olisi 7,5kg viikossa, joka ikinen viikko. Täytyy myöntää, että jäämme kyllä reilusti keskiverrosta ilman lihatonta lokakuutakin. Kuitenkin tarkemmin hommaa miettiessäni löysin ongelmakohdan, lapset nimittäin.

Fakta on se, että ainakin meidän lapsille helpommin uppoava, nopea ja suht edullinen arkiruoka useimmiten sisältää jotain lihaa, jossain muodossa. Säännöllisessä syklissä pyörii ruokalistalla toki kasvisruokiakin, jotka ovat lasten suurta herkkua, kuten vaikka punajuurispagu, tomaatti-kidneypapupata, porkkanakeitto. Takuuvarmat vegesafkat siis ovat hanskassa, muttei niistä ihan vielä 30 päivän ruuiksi ole.

Koen, että oma lihattoman lokakuun haasteeni on keksiä kuukauden ajaksi kasvisruokia, joita lapset söisivät yhtä suurella ruokahalulla kuin muussattujen perunoiden päälle kipattuja omin pikku kätösin pyörittämiäni lihapullia.
Lapset syövät koulussa/eskarissa/päiväkodissa tietysti sitä mitä syövät, aikuiset yrittävät muistaa lounaalla tilata sen lihattoman version. Kylässä syödään mitä tarjotaan.
Kala pysyy listalla, mutta lohta max yhdellä aterialla viikossa, muiden käytettävien kalojen oltava kotimaisia.
Ja tärkeä pointti, kuukauden ruokaostoksiin ei rahaa saa kulua normaalia enempää.


30 syyskuuta, 2013

LA SOUPE POPULAIRE, BERLIN


Berliinissä ekan kokonaisen päivän iltana oltiin syömässä paikallisen huippukokin, Tim Rauen, ei-Michelin -paikassa, muutama kuukausi sitten avatussa La Soupe Populairessa.


Lievä epäusko iski jossain määrin lähestyttäessä valtavaa vanhaa panimorakennusta. Ovella ei ketään, missään ei ketään. Ääniä seuraamalla löydettin perille. Tila oli ihan mielettömän hieno.


Nimestään huolimatta tarjolla ei ole ranskalaista, vaan ehtaa saksalaista ruokaa, tähän päivään tuotuna. Jotenkin kovin tätä hetkeä muutenkin: Perinteisiä ruokia, suht edullisin hinnoin, ensiluokkaisia raaka-aineita (läheltä) ja taidokkaat valmistusmenetelmät.


Käynti La Soupe Populairessa ei kuitenkaan rajoitu vain kulinaariseen taiteeseen, vaan raffit seinät toimivat myös näyttelytilana. Eiliseen asti oli esillä Independence Day -näyttely, Eva Hassmanin ja Flavia de Rinin naisaiheisia valokuvia, ensi viikolla nousee seinille seuraavan taiteilijan Bangkok-teemaisia töitä. (Kulloiseenkin näyttelyyn on lisäksi suunniteltu oma teemansa mukainen menu. Me kuitenkin panostimme peruslistaan.)


50% meistä oli erittäin tyytyväisiä, 50% ei niin. Itse onnellisesti lukeuduin ensin mainittuun ryhmään: Alun omena ja paikallinen hanhenmaksa sekä pääruokani, klassikkoannos Königsberger Klopse, eli vasikanlihapullat, olivat nappivalinnat. Vierustoverini klassikkoannos, Senfei (=sinappimuna), alkuruokana oli kaikkien Saksassa viettämieni aikojenkin jälkeen kieltämättä erikoinen. Sinappisoosin kiskomisen jälkeen oli hyvin etikkainen turska-annos vähän liikaa.
Jälkkäreiden kohdalla olimme tyytymättömiä kaikki. Jaoimme nelistään kolme eri annosta, jotka kaikki olivat hengeltään keskenään samanlaista höttöä.

Mutta mesta oli superhieno. Korvaa heittämällä yhdet höttöjälkiruuat. Plus bonuksena hyviä saksalaisia viinejä.


Ne, joilla on kaksi siskoa, tietävät miten helposti ruokapöydässä alkaa naurattaa. Varsinkin jos joku yllyttää siihen:
Leipää tarjottiin hassun säännöstellen. Alussa siivu per nenä ja sekin siivu oli pieni. Jonkun pyytäessä alkuruuan aikana lisää leipää (bread), tultiin minulle maistattamaan pääruualle ajateltu punaviini (red).
Salin tarjoilijat olivat naisia ja alakerrassa sijaitsevasta keittiöstä ruokia valtavilla tarjottimilla ylös kantoivat rusettikaulaiset nuoret miehet. Ilmiselviä miesorjia.
Pellavaiset servetit olivat todella pienet, ehkä 20x20cm. Lastenkokoiset. Warum?
Joku pyysi vielä pääruuankin aikana siivun leipää, ja meille kaadettiin jälleen punaviiniä. Selkeä kielimuuri.


Valopäät ravintolassa.


LA SOUPE POPULAIRE
Prenzlauer Allee 242
10405 Berlin



27 syyskuuta, 2013

OMENA-PUNAJUURICARPACCIO


Todella pitkulainen maa, pääkaupunki Santiago, keskinkertainen maanosan jalkapallomaista, kieli espanja ja kova tekijä maailman viinintuottajamaiden joukossa. Tässä tiivistettynä se mitä tiedän Chilestä.
Nyt olisi kuitenkin mahdollisuus lähettää minut kisaamaan paikasta päästä tutustumaan maahan vähän yksityiskohtaisemmin.

Cono Surin viinitalo on järjestävänä tahona kilpailussa, jonka voittaja passitetaan ottamaan Chilestä vähän tarkempaa selkoa. Ruotsi ja Norja on otettu hommaan mukaan ja kustakin maasta yksi ehdokkaista päätyy Tukholman finaaliin päätuomarin (Ahvenanmaan mestarikokin Michael Björklundin) valitsemana, yksi yleisöäänestyksellä. Ja tässä rakkaat lukijat, TE astutte kuvaan:
Äänestää voi kilpailusaitilla täällä


Kilpailuun annettiin tarkat speksit:
Maksimissaan 1,5 h aikaa, annoksen pääraaka-aineena lohi, lammas, omena tai peruna. Tavoitteena kehittää pohjoismainen resepti, joka istuu yks'yhteen Cono Surin viinin kanssa. Tarkemmin sanottuna alkuruoka, pääruoka tai suolainen leivonnainen Cono Sur Bicicleta Rieslingin tai Pinot Noirin kanssa.

Kovasti lähdin suunnittelemaan erilaisia leipomuksia, mutta suunnitelmat monessa kohtaa tyssäsivät puolentoistatunnin riittämättömyyteen taikinoiden kanssa hommailuun. Seuraavaksi halusin tehdä jotain lampaasta, mutta kiinnostavammat osat vaativat jälleen enemmän huomiota kuin vain 90 minuutin verran. Lohta pidin liian ilmeisenä, perunakokeiluni ei maistunut miltään. Jäljelle jäi sienten kanssa kotimaisen ykkös-sesonkiherkun tittelistä kisaava omppu ja siitä tehtävä syksyinen alkuruoka.


Makean happaman omenan kaveriksi syksyn värinen ja makuinen punajuuri. Molempia marinoidaan hetken ajan, päälle paahdetaan pähkinää, murustellaan pehmeää vuohenjuustoa ja vuonankaalia. Ja pistellään raikkaan rieslingin kanssa menemään.

OMENA-PUNAJUURICARPACCIO, VUOHENJUUSTOA JA PÄHKINÄÄ
(4 annosta)

Marinadi punajuurille:
1,5 dl omenamehua
1rkl omenaviinietikkaa
1 rkl saksanpähkinäöljyä
ripaus suolaa, pippuria
2 punajuurta (pientä)
  1. Keitä omenamehua kasaan, kunnes jäljellä on 1 rkl.
  2. Sekoita kasaan keitettyyn mehuun omenaviinietikka, saksanpähkinäöljy, sekä ripaus suolaa ja pippuria.
  3. Viipaloi punajuuret parin millin paksuisiksi siivuiksi.
  4. Sekoita liemi punajuurisiivujen joukkoon ja anna maustua.
Marinadi omenoille:
1 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
4 kiinteää, happaman makeaa omenaa (pienehköä)
  1. Sekoita sitruunamehu ja öljy.
  2. Leikkaa omenat parin millin paksuisiksi siivuiksi.
  3. Sekoita sitruuna-öljyseos omenasiivujen joukkoon varovasti käännellen ja anna maustua.
50g saksanpähkinöitä
150g (pehmeää) vuohenjuustoa
vuonankaalia
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
  1. Paahda saksanpähkinöitä varovasti kuumalla pannulla, kunnes alkavat saada väriä.
  2. Asettele lautaselle omena- ja punajuuriviipaleet, päälle pähkinät, murusteltu vuohenjuusto ja vuonankaali.
  3. Lisää pieni loraus oliiviöljyä, pyöräytys mustapippuria ja hippu hyvää sormisuolaa.

26 syyskuuta, 2013

MARKTHALLE IX


Viime viikonloppuna lyötiin viisaat päämme yhteen siskojeni kanssa.
Berliinissä, yllätys yllätys.


Markthalle Neun -kauppahalli teki meidät lauantaina ah niin onnellisiksi. Sopiva kävelymatka auringonpaisteessa, leipiä, hilloja, ihanasti eriparisia myyntikojuja, hortensioita, viinejä, hauskannäköisiä kreuzbergiläisiä, mausteita, lasten leikkipaikka kaiken keskellä, pieniä ruokakojuja, ei rajoituksia mihin istua minkäkin lafkan ruokatarjottimen kanssa, juustoja, hipsterimyyjiä, ei-hipsterimyyjiä, kahveja sekä photobooth. Ja ne juurekset ja vihannekset!











Kaiken kruunasi täydellinen aamiainen brunssi lounas Big Stuff Smoked BBQ:ssa.





18 euron laudalle kasattiin paahdettuja perunoita, kolmea eri soosia, salaatti-etikkakurkku-sauerkraut -raikastusta sekä kahta vapaavalintaista lihaa päivän vaihtoehdoista. Possunkylkeen ja pulled porkiin päädyttiin, vierelle kotitekoista lemonadea.


Parasta.


Torimeininki pe ja la klo 10-18. Torstai-iltojen Street Food Thursday'hin (klo 17-22) pakko päästä seuraavalla kerralla.

MARKTHALLE NEUN
Eisenbahnstrasse 42/43
10997 Berlin-Kreuzberg