17 huhtikuuta, 2013

PARIS, MON AMOUR PT. 1


Jokunen viikko sitten vietin pitkän ja ihanan viikonlopun Pariisissa perheeni kanssa, alkuperäisperheeni nimittäin. Lapset ja lasten isän dumppasin kotiin ja lentelin onnellisena matkoihini vanhempieni ja siskojeni kanssa. Edellisestä citylomasta samalla kokoonpanolla oli vierähtänyt jo reilu kymmenen vuotta, joten jo oli aikakin.


Matkaseureeni oli sama, jonka kanssa olen itse asiassa varmaan edelleen suurimman osan matkoistani matkustanut. Ja aina on tykätty syödä hyvin.


Tulopäivän lounaspaikaksi olin etukäteen bongannut pari pientä ja mielenkiintoiselta vaikuttavaa ravintolaa kävelymatkan päästä hotelliltamme. Tähtäsimme L'Office nimiseen paikkaan, joka oli juuri saanut Bib Gourmand -maininnan, mutta päädyimme kuitenkin ensin vastaan tulleeseen, saman (söpön) omistajan uudempaan bistroon, Le Richeriin. Ja niin alkoi tämän reissun hyvin syöminen.

Kahvila, baari, bistro, auki aamusta yöhön, seitsemän päivää viikossa. Pöytävarauksia ei oteta, itseasiassa ravintolalla ei ole edes puhelinnumeroa.


Päivän koko lounaslista taidettiin syödä pöydässämme läpi: Ruoka oli todella hyvää, mutkatonta, annokset kauniita.







 Ja sanoinko jo, että se omistaja oli söpö?


Lounaan jälkeen reippailtiin pitkin kaupunkia, osa kävellen, osa lentäen.


Käytiin ostamassa krääsää Centre Pompidoun museokaupasta. Ja katsastettiinpa samalla Eileen Gray -näyttelykin.
Sitten Marais'n läpi hotlalle ja jalat hetkeksi kohti kattoa.


Uusin jaloin siirryttiin illallisravintolaamme Le Chateaubriandiin. Nuorehkon baskin, Inaki Aizpitarten (ei ihan huonon näköinen muuten hänkään) luotsaama keittiö on pitänyt Chateaubriandin neljättä vuotta maailman 50 parhaan ravintolan joukossa, aika lähellä kärkeä.


Menu on kiinteä ja viinit otetaan joko pakettina tai listalta. Varauksia otetaan vain ensimmäiseen kattaukseen, joka alkaa klo 19.30 ja siihenkään varauksen saaminen ei ole ihan helppoa. Meillä kuitenkin onneksi natsasi. Toka kattaus alkaa sitä mukaa kun jokin pöydistä vapautuu, eli aika myöhään. Jengiä saapui ahtaan baaritiskin ympärille tulojärjestyksessä jaettavia pöytiä jonottamaan ehkä yhdeksästä, puoli kymmenestä eteenpäin. Tovin saivat venata. (Vink vink, kadun toisella puolella sijaitsee saman omistajan Le Dauphin, viinibaariksi tituleerattu ravintola.)


Chateaubriand edustaa pariisilaista neo-bistroa parhaimmillaan: ruoka on jotenkin aika ronskia, mutta äärimmäisen innovatiivista ja modernia, ilmapiiri hyvinkin kasuaali. Näyttää bistrolta ja tuntuu bistrolta, mutta ruoka on vaan laitetumpaa ja kokonaisuus kaikessa rentoudessaan mietitympää.






Amuse boucheja tarjoiltiin liuta, niiden lisäksi alku- ja pääruuat, sekä vaihtoehtoisesti juustot tai jälkkärit. Jokunen monista pienistä annoksista meni vähän yli ymmärrykseni, mutta ruoka oli äärimmäisen mielenkiintoista. Lisäksi Chateaubriandin fiilistä ei voita mikään, ilta oli ihana, eikä vain seurasta johtuen. Ihan kuin Pariisissa.

FIN-ENG:
First day of our trip to Paris some weeks back. It was a good day, with Le Richer for lunch and Le Chateaubriand for dinner.


LE RICHER
2, rue Richer
75009 Paris

L'OFFICE
3, rue Richer
75009 Paris
Tel. +33 1 4770 6731

LE CHATEAUBRIAND
129, Avenue de Parmentier
75011 Paris
Tel. +33 1 4357 4595

LE DAUPHIN
131, Avenue de Parmentier
75011 Paris