30 syyskuuta, 2013

LA SOUPE POPULAIRE, BERLIN


Berliinissä ekan kokonaisen päivän iltana oltiin syömässä paikallisen huippukokin, Tim Rauen, ei-Michelin -paikassa, muutama kuukausi sitten avatussa La Soupe Populairessa.


Lievä epäusko iski jossain määrin lähestyttäessä valtavaa vanhaa panimorakennusta. Ovella ei ketään, missään ei ketään. Ääniä seuraamalla löydettin perille. Tila oli ihan mielettömän hieno.


Nimestään huolimatta tarjolla ei ole ranskalaista, vaan ehtaa saksalaista ruokaa, tähän päivään tuotuna. Jotenkin kovin tätä hetkeä muutenkin: Perinteisiä ruokia, suht edullisin hinnoin, ensiluokkaisia raaka-aineita (läheltä) ja taidokkaat valmistusmenetelmät.


Käynti La Soupe Populairessa ei kuitenkaan rajoitu vain kulinaariseen taiteeseen, vaan raffit seinät toimivat myös näyttelytilana. Eiliseen asti oli esillä Independence Day -näyttely, Eva Hassmanin ja Flavia de Rinin naisaiheisia valokuvia, ensi viikolla nousee seinille seuraavan taiteilijan Bangkok-teemaisia töitä. (Kulloiseenkin näyttelyyn on lisäksi suunniteltu oma teemansa mukainen menu. Me kuitenkin panostimme peruslistaan.)


50% meistä oli erittäin tyytyväisiä, 50% ei niin. Itse onnellisesti lukeuduin ensin mainittuun ryhmään: Alun omena ja paikallinen hanhenmaksa sekä pääruokani, klassikkoannos Königsberger Klopse, eli vasikanlihapullat, olivat nappivalinnat. Vierustoverini klassikkoannos, Senfei (=sinappimuna), alkuruokana oli kaikkien Saksassa viettämieni aikojenkin jälkeen kieltämättä erikoinen. Sinappisoosin kiskomisen jälkeen oli hyvin etikkainen turska-annos vähän liikaa.
Jälkkäreiden kohdalla olimme tyytymättömiä kaikki. Jaoimme nelistään kolme eri annosta, jotka kaikki olivat hengeltään keskenään samanlaista höttöä.

Mutta mesta oli superhieno. Korvaa heittämällä yhdet höttöjälkiruuat. Plus bonuksena hyviä saksalaisia viinejä.


Ne, joilla on kaksi siskoa, tietävät miten helposti ruokapöydässä alkaa naurattaa. Varsinkin jos joku yllyttää siihen:
Leipää tarjottiin hassun säännöstellen. Alussa siivu per nenä ja sekin siivu oli pieni. Jonkun pyytäessä alkuruuan aikana lisää leipää (bread), tultiin minulle maistattamaan pääruualle ajateltu punaviini (red).
Salin tarjoilijat olivat naisia ja alakerrassa sijaitsevasta keittiöstä ruokia valtavilla tarjottimilla ylös kantoivat rusettikaulaiset nuoret miehet. Ilmiselviä miesorjia.
Pellavaiset servetit olivat todella pienet, ehkä 20x20cm. Lastenkokoiset. Warum?
Joku pyysi vielä pääruuankin aikana siivun leipää, ja meille kaadettiin jälleen punaviiniä. Selkeä kielimuuri.


Valopäät ravintolassa.


LA SOUPE POPULAIRE
Prenzlauer Allee 242
10405 Berlin



1 kommentti:

  1. them napkins + redbread will always stick in our minds! thanks, tim. L+H.

    VastaaPoista