16 lokakuuta, 2013

POSTRESIS


Siinä ne nyt ovat. Pikkuiseni suuressa maailmassa. Michelintasoisen käsittelyn jälkeen petit fourini olivat kyllä nätimpiä, jotenkin säntillisemmän näköisiä, ja melkein yhtä hyviä kuin itsetehtyinä.

Vähän olin pettynyt, ettei eteläiselle Espalle ollut vedetty mitään banderolleja jälkkärini kunniaksi.

Illan ylivoimaisimmat kohokohdat tässä:


Leipä. Näkkäreiden taakse jäi piiloon vielä tosi hevi (ja hyvä), vaalea hapanjuureen leivottu leipä, mutta etualan saaristolaisleipä, se vasta taivaallista olikin.


Voi. Vaahdotettua voita ja itsekirnuttua voita, muuta ei oikein tarvita.


Keittiön tervehdys numero... ehkä kolme? Luumäen ilmakuivattua possunniskaa ja kalatartaria.


Turska. Kera ohran ja suppisten. Top 5 kala-annos ever. Tai ehkä top 3.


Seura. Miesseurastakin oli pari kuvaa, mutta ne ei olleet niin nättejä kuin naisseura. Lähellekään.


6 kommenttia:

  1. No kyllä minäkin ihmettelen sitä banderollin puuttumista!

    VastaaPoista
  2. Tuo saaristolaisleipä on ihan järkkyhyvää, viime kerralla taidettiin pyytää sitä kaksi kertaa lisää... Nättejä ovat tehneet pettareistasi, banderolli olisi ollut kyllä paikallaan :-)

    VastaaPoista
  3. Saaristolaisleipää on helppo tehdä itsekin. Olennaista on pitkä kohotusaika vuoassa (tunti ainakin) ja sitten kaksi tuntia paistetaan. Toki ohjeitakin on monia.
    Katsoin Blogistania -ohjelmasta osuutesi ja jotenkin tämä blogi avautuu nyt ihan toisella tapaa...hyvää jatkoa ja onnea edelleen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos! Musta olis tavallaan kiva kuulla, miten Blogistania-jaksoni näkeminen muutti saamaasi kuvaa blogistani...
      Mäkin olen joskus saaristolaisleipiä itse tehnyt ja sitäkin useampia syönyt, mutta toi Postresin leipä oli vaan ihan omaa luokkaansa. Sais kuulemma ostaa kotiinkin vaikka jouluksi.

      Poista
    2. Joskus olen ihan vaan ohimennen blogiisi törmännyt ja sitä vilkaissut, mutta tässä blogien tulvassa jostain syystä en silloin jäänyt koukkuun.
      Tarkoitin sitä, että Blogistanian myötä tulit ikäänkuin tutuksi ja jotenkin blogikin tuntuu tutummalta, eikä vaan blogilta kaikkien blogien joukossa...en tiedä osasinkohan selittää mitä tarkoitin :)
      Nautin itse kauniisti tarjolle laitetusta ja maukkaasta (erityisesti valmiiksi tarjoiltuna) ruoasta sekä leivonnaisista, mutta oma elämäntilanteeni puolenkymmenen lapsen ja yhden aikuisen miehen kanssa ahtaassa asunnossa ei jätä kovin paljoa tilaa estetiikalle missään asiassa...ehkä sitten joskus on sillekin aikaa ja tilaa. Tai sitten täytyy tyytyä valmiille gourmet-tarjonnalle ravintoloissa... :)
      Kiitos tyylikkäästä blogistasi...luulenpa tulevani kurkkimaan tänne useinkin. Blogisi löytyy ainakin nopeasti läppärini suosikeista...
      Omaa blogiani olen vasta aloitellut, mutta mietin vielä hauamaani julkisuutta/yksityisyyttä..aihepiiri on kokonaan toinen...siksi pysyttelen toistaiseks anonyyminä B)

      Poista
    3. Joo, olen omalla kohdalla huomannut ihan saman. Kun blogi saa "kasvot", on siihen helpompi tarttua ja nimenomaan saada erottumaan kaikkien niiden blogien joukosta, joita haluaisi seurata, muttei ehdi. Kiva jos nyt olet jäänyt koukkuun :)
      Ja tervetuloa bloggaamisen pariin. Ihana harrastus, ennen kaikkea sen kellonaikariippumattomuutensa takia!

      Poista